Pyhän Marian kirkossa oli 24. helmikuuta tarjolla koulutusta siihen, kuinka tavoittaa uutta väkeä innostavien kirkkokierrosten avulla.
Ensimmäisen puheenvuoron piti Pietarin Stieglitz-taideteollisen korkeakoulun opettaja Juri Nezhinski. Hänen aiheensa oli ”Kirkkokierros: valmistelemme, vedämme ja mainostamme”. Nezhinskin esitys perustui hänen omiin kokemuksiinsa ja havantoihinsa ja hän korosti alustuksessaan mm. sitä, että tärkeintä ei ole faktojen esittäminen vaan olennaisen tiedon esittäminen mielenkiintoa herättävällä tavalla. Hän kehotti valmistautumaan katselemalla kirkkoa ”vierain” silmin, kertomaan näkyvillä olevista asioista ja havainnollistamaan sekä ennakoimaan ensikertalaisilta nousevia kysymyksiä. Kirkkovieraiden on koettava olonsa mukavaksi sekä fyysisesti että myös henkisesti. Eri aistien mukaan ottaminen kannattaa myös aina, Nezhinski sanoi.
Seuraavaksi oli vuorossa kirkkoherra Mihail Ivanovin johdolla ”mallikierros” eli tutustuttiin Pyhän Marian kirkkoon ja seurakunnan historiaan. Kierrokselle osallistui sekä koulutuspäivään osallistuneita että kirkkokierrokselle tulleita. Ivanov puhui erittäin innostavasti ja kutsuvasti Pyhän Marian seurakunnan vaiheista. Jos en olisi jo valmiiksi ollut luterilainen, niin olisin kyllä kiinnostunut välittömästi! Tuon osion päätti lyhyt hiljentyminen urkumusiikin kuuntelemiseen. Niitä soitti Jelena Polevina.
Päivän kolmas puhuja oli piispa Ivan Laptev. Hän muistutti kuulijoita siitä, miksi tällaisia kirkkokierroksia ylipäätään järjestetään – uusien ihmisten tavoittamiseksi. Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan lähetystyön tekeminen ja julistaminen on edelleen mahdollista kirkkorakennuksen sisällä. Kysymys kuuluukin, miten saada uusia ihmisiä tulemaan kirkkoon ja miten julistaa saarnaamatta? Erilaiset juhlapyhät, vuosipäivät ja muut erityistapahtumat ovat oivia mahdollisuuksia järjestää tilaisuuksia seurakunnissa. Mainostamalla myös voi herättää kiinnostuksen seurakunnan lähettyvillä asuvissa ja liikkuvissa ihmisissä. Kun lähtee rukoillen liikkeelle, keksii ”syyn” tapahtumalle, valmistautuu huolella ja kerää näytettävät esineet (vaikkapa kirkkotekstiilejä, vanhoja Raamattuja ym.) sekä varaa myös mainokset ”jatkoille” eli kutsun rippikouluun tai muuhun seurakunnan toimintaan, niin hyvä esitys onnistuu ja kuulijat todennäköisesti innostuvat astumaan avoimesta kirkon ovesta sisälle toistekin.
Monessa Inkerin kirkon seurakunnassa on konserteista tullut tärkeä tavoittavan työn muoto. Konserttien yhteydessä pappi tai joku muu seurakuntalainen esittelee lyhyesti seurakunnan ja sen toimintaa, kertoo konsertissa esitettävästä musiikista, mainostaa Kristinuskon perusteet -kurssia (eli rippikoulua). Laptevilla ja Ivanovilla onkin nyt suunnitteilla pieni kirjanen lyhyitä saarnoja ja puheita, joita tarvittaessa voidaan käyttää konserttien johdanto-osissa.
Liliann Keskinen