Alpo-veljemme syntyi Nivalassa 5.8. 1949. maanviljelijäperheeseen. Pappiskutsumus vahvistui ja vihkimys pyhään virkaan tapahtui Lapualla vuonna 1977.

Suolahden seurakunnasta avautui palvelusvirka alkuvuosiksi. Elämäntyönsä Alpo teki kuitenkin Herättäjä-Yhdistyksen palveluksessa. Se kesti yli 30 vuotta. Eläkkeelle jäätyäänkin Alpo ei jättänyt rakasta seuraliikettä

Rajojen avauduttua kirkon työlle tuli heimotyöstä Inkerin ja Viron kirkkojen yhteydessä Alpolle sydämen asia. Hän sai suuret joukot, erityisesti miehiä, innostumaan talkoomatkoista rajan taakse. Useita kirkkoja, leirikeskuksia, rukoushuoneita ja seurakuntien muita tiloja remontoitiin ja rakennettiin ympäri laajaa Venäjää ja myös Virossa. Talkoomatkat suuntautuivat jopa Uralin rovastikuntaan, Suomen suvun maille.

Mutta matkat eivät olleet pelkkää kirveen heilutusta: kaikilla matkoilla veisattiin, saarnattiin ja pidettiin seurapuheita: syntyi syviä ystävyyssuhteita paikallisten kristittyjen kanssa. Uskon, että Taivaan Isä kutsui myös monia talkoomiehiä mukaan seurakunnan ja Hyn toimintaan Suomessa näiden matkojen kautta. Alpon palvelutyö oli vähäeleistä: hän halusi toimia niin, että Jumalan armo voisi koskettaa väsynyttä ja taakkojen alla kulkevaa lähimmäistä.

Kun sanat loppuivat auttoivat Sionin virretTalkooseuroissa kesän Herättäjä-juhlilla Alpo puhui miehistä, jotka purkivat katon saattaakseen ystävänsä Vapahtajan luo. Alpo oli itse tälläinen katon purkaja: konkreettisesti ja hengellisesti.

”Levitä siipesi Nyt minun päälleni, Kun päivä yöksi vaihtuu. Näin kaikki murhe haihtuu ja lepään helmassasi Vain armahtamanasi.” SV 233: 5 (vanhempi)

Siunaamme Alpo-veljemme muistoa!

Aarre Kuukauppi, ystävä

Inkerin Evankelis-luterilainen kirkko Venäjällä

(Kuva: Herättäjä-Yhdistys ry:n arkisto)