Kristus on ylösnoussut!
Ylösnousemus, miten ihmeellinen sana se onkaan! Toisaalta se on niin läheinen ja rakas, niin tajuttava. Varsinkin, kun näinä kevätpäivinä saamme jälleen todistaa sitä, kuinka silmut turpoavat, ruoho alkaa kasvamaan, linnut laulavat ja kaikki ympärillä herää henkiin.
Samalla se on hyvin vieras sana, ikäänkuin se tulisi jostain toisesta maailmasta. Sana, joka siltaa pitkin olisi siirretty iankaikkisuudesta, Taivaasta, ihmeellisestä paikasta, jossa ei ole kyyneleitä. Upeasta paikasta, jossa ei ole itkua, surua, sairautta eikä kuolemaa, meille, tänne syntiseen maailmaan. Tässä sanassa pelko ja kipu yhdistyvät ihmeellisesti sanoinkuvaamattomaan iloon.
Sana ylösnoussut tarkoittaa: kaatui, mutta nousi, kärsi menetyksen, mutta voitti, oli kuollut, mutta nyt elää!
Ylösnousemus on tärkein sana meille jokaiselle. Uskoville: ”Jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne (1.Kor. 15:14)”. Se on tärkeä myös ei-uskoville, jotka ovat kuolemanpelon orjuudessa koko elämänsä ajan. Se on tärkeää jokaiselle sielulle, joka etsii jatkuvasti lohtua ja toivoa, tietoisesti tai tietämättään. Tähän sanaan sisältyy voitto. Voitettu on Herran vihollinen ja meidän jokaisen päävihollinen, jonka nimi on Kuolema.
Viime vuosina kuolema on taas muistuttanut äänekkäästi itsestään. Se kerää aktiivisesti kauheaa satoaan. Pandemia on vienyt ja vie edelleen ihmishenkiä. Monet meistä ovat jättäneet hyvästit läheisilleen ja nyt tämä hirvittävä kuoleman karnevaali naapurimaassa (Ukraina) tuo surua tuhansiin perheisiin. Sadat äidit rintaman molemmin puolin kumartuvat heidän poikiensa ruumiiden yli. Suru, viha ja pelko ovat tummina pilvinä yllämme, mutta mitä mustempi on pimeys, sitä kirkkaampi on aamunkoitto. Kaksi tuhatta vuotta sitten aamun sarastaessa kuului huuto: Kristus on ylösnoussut!
Sama Kristus oli ylenkatsottu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava. Hän itki surusta Lasaruksen haudalla ja tunsi petoksen ja viattoman kärsimyksen tuskan. Kuolleissaankin Hän rukoili tappajiensa puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”. Tämä Kristus, jonka puolesta myös Hänen äitinsä itki ja josta näytti siltä, että kuolema on Hänetkin voittanut, Hän, Kristus, nousi kolmantena päivänä kuolleista!
Todeksi on käynyt sana: ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi ja Herra, Herra, pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.” (Jes. 25:8)
Ylösnousemus on lyhyt sana, mutta todellinen voiton virsi jokaiselle, joka pelkää tai on hämmentynyt taikka jolla on surua tahi murhetta. Kyse ei ole mistään uskonnollisesta pilvilinnasta tai harhakuvasta vaan syvästä totuudesta. Kun sanotaan, että Kristus nousi ylös, niin Hän todellakin nousi ylös eikä makaa haudassaan. Hän on jokaisen meidän vierellämme ja jokainen voi mennä Hänen luokseen huolineen ja suruineen. Hän on lähellämme, vain yhden, vaikka vain lyhyenkin, rukouksen päässä. Hän tietää elämämme ja meitä painavat asiat. ”Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.”
Ylösnousemus on sana jokaiselle rakkaitaan surevalle. ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan” (1. Tess. 4:13-14).
Ylösnouseminen voitti minut ja sinut kuolemasta. Kuolema on synnin palkka. Kaikki meidän syntimme laskettiin Hänen päälleen, Hän otti maljan ja julisti: ”Se on täytetty!” Lunastettu! Armahdettu! Kristuksen armo ja rakkaus ovat suurempia kuin meidän syntimme.
Ja Kristuksen ylösnousemuksen kautta Isä Jumala todisti, että Hänen uhrinsa otettiin vastaan ja synnin syyllisyys poistettiin meiltä. ”Ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa” (1. Kor. 6:14).
Ylösnousemus on sana toisesta maailmasta, silta iankaikkisuudesta, Taivaasta. Herra kutsuu meitä tänään ottamaan uskonaskelia sillä sillalla, askelia pimeydestä valoon ja vastaamaan koko sydämestämme: ”Totisesti ylösnoussut”. Yhdessä apostolien kanssa saamme kysyä ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi” (1. Kor. 15:55)?
Kiitos Jumalalle, joka antoi meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
https://disk.yandex.ru/d/c10BuMWmDSTfnQ