Inkeri-aktiivi, rakennusalan yrittäjä Paavo Parkkinen menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana Vsevolovskissa lähellä Pietaria 25.8. 2021 72-vuotiaana.
Paavo Parkkinen syntyi inkeriläiseen perheeseen karkoituksessa Jaroslavin aluleella Volgan rannalla 21.12. 1948. Stalinin kuoltua Parkkisen perhe pääsi palaamaan rakkaalle Inkerinmaalle Kolbinon kylään Kelttoon. Tämän kyläyhteisön hyväksi Paavo sitten toimi koko lopun elämänsä niin maallisissa kuin kirkollisissakin tehtävissä.
Paavo opiskeli ja valmistui Leningradin fysiikkaan ja mekaniikkaan erikoistuneesta Teknisestä opistosta. Toisena ammattina Paavolla oli musiikki. Opintojensa päätteeksi hän valmistui myös musiikkiopiston kuoro-osastolta. Musiikki säilyi hänellä rakkaana harrastuksena koko elämän ajan. Varsinaisen elämäntyönsä Paavo teki kuitenkin rakennusalan yrittäjänä ja kaiken muun ohella Paavo vielä soitti työkseen bassokitaraakin.
Inkerin kirkon uudessa nousussa Paavolla oli merkittävä osuus. Aikanaan lapsuudenkodissa saatu uskonsiemen kantoi hyvää satoa ensin Pushkinin seurakunnan nuorissa ja sitten myöhemmin Kelton seurakunnassa. Paavo Parkkisella oli syvä ja samalla hyvin valoisa kristillinen usko. Hän halusi elää sitä todeksi auttamalla lähimmäisiään ja Inkerin kirkkoa rakastaen. Paavo toimi pitkään myös kyläläisten vaaleilla valittuna luottamusmiehenä auttaen kaikkia kyläläisiä. Samalla hän tuli toimineeksi merkittävästi koko kotiseutunsa hyväksi.
Kelton seurakunnassa Paavo oli esilaulajana jumalanpalveluksissa. Hän lauloi myös kuorossa sekä toimi aktiivisesti valtuustossa. Paavo oli niin ikään mukana ystävyysseurakuntatoiminnassa. Herätysliikeväen joukossa hänellä oli paljon ystäviä ja tuttavia. Inkerin kirkon kirkkohallituksessa Paavo oli useita vuosia osallistuen näin aktiivisesti koko kirkon hallintoon.
Uuden ajan koitettua Paavo oli perustamassa Inkerin liittoa ja toimi pitkään sen puheenjohtajana. Inkerin liiton ystävät myös Suomessa ja Ruotsissa muistavat hänet aktiivisena toimijana, joka oli aina ja uupumatta valmis ajamaan inkeriläisten asiaa.
Oma perhe: viisi lasta saivat häneltä hyvät eväät elämään. Paavo-isä korosti heille uskoa, rehellisyyttä ja ahkeruutta sekä aktiivista elämänasenteen merkitystä. Kaikille lapsilleen hän myös opetti suomenkielen. Sen myötä hän antoi lapsille avaimet inkeriläisen ja suomalaisen kulttuurin ymmärtämiseen ja vaalimiseen. Tästä lapset ovat hänelle ja äidilleen kiitollisia.
Kolbinon kylä Keltossa oli Paavolle rakas ja sinne kohonneen kirkon alttarilta saimme saattaa Paavo-isän vanhurskasten lepoon Kelton hautausmaalle. Kirkon, jota Paavo itse oli saanut olla rakentamassa.
Inkerin kelta-puna-sininen lippu oli Paavolle rakas, mutta rakkainta hänelle tuossa lipussa oli siinä oleva risti. Ristin läpi näkyvään Jumalan armoon luottaen toimitti lankomies piispa emeritius Aarre Kuukauppi siunauksen 28.08.2021. Yli satapäinen saattojoukko oli läsnä Kelton vanhalla suomalaisella luterilaisella hautausmaalla, jonne Paavo Parkkinen laskettiin odottamaan ylösnousemuspäivän aamua.
”Kaikki maailman kansat oppivat tietämään, että vain Herra on Jumala, ei kukaan muu”. 1.Kun. 8:60
Siunaamme Paavon muistoa
Omaisten puolesta
Esteri Parkkinen, tytär