Eilen 16. tammikuuta 2021 saimme suruviestin. Taivaallinen Isämme oli kutsunut tästä ajasta Vladimir Bochkovin. Ennen eläkkeelle jäämistään hän toimi Joshkar-Olan kirkkoherrana ja oli myös Uralin rovastikunnan rovasti. Seurakuntaperheen lisäksi Vladimirilla oli myös oma perhe ja tämä iloinen ja ystävällinen isä ja isoisä muistetaan niissä monista lahjoistaan, erityisesti runoistaan. Tässä niistä yksi vuodelta 1966.

Pöllytköön lumi kadulla,
Satakoon rakeita taivaan täydeltä,
Räyhätköön lumimyrsky kaikella voimallaan,
Piiskatkoon tuuli ikkunaan –
minua se ei kiinnostaa.
Minä mietin jotain ihan muuta.
Kevättä – mitä se tuokaan tullessaan.


Teksti: Konstantin Subbotin
Käännös: Hannu Keskinen