http://elci.ru/videoobrashhenie-episkopa-cerkvi-ingr/  (venäjäksi)

Herramme armo olkoon meidän kaikkien kanssa!

Rakkaat veljet ja sisaret, Kristuksen kirkko! Myötäelämme taas Kristuksen kärsimyksiä ja astumme paastonaikaan. Kun pohdimme paaston olemusta, niin ennen kaikkea meidän tulisi muistella reformaation merkittäviä pääperiaatteita ”sola sriptura” ja ”sola Christe”. Yksin Jumalan Sanassa meille avautuu sekä Herrassa iloitsemisen että Kristuksen kärsimyksien merkitys.

Heprealaiskirjeen mukaan Jumalan ”Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimen, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.”

Sana auttaa meitä erottamaan tarpeettoman ja keskittymään olennaiseen. Ja paaston aikana on erityisen tärkeää, ettemme keskity itseemme emmekä edes kirkollisiin asioihin, joista sinänsä voisimme jopa ylpeillä vaan voimme apostoli Paavalin tavoin sanoa, ettemme kerskaa muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle.

Paaston aikana lähestymme Jumalan salaisuutta, ristiä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu meille ja me maailmalle. Se ei tarkoita, että me lähtisimme pois maailmasta. Me laitamme sivuun maailman pahuuden ja synnin, mutta maailmassa on paljon ihmisiä, joita Jumala rakastaa ja haluaa pelastaa. Siksi meidän tulee entistä syvemmin tutkia Raamatusta kärsimyshistoriaa ja oppia tuntemaan Kristusta, jotta hän olisi voimamme ja pelastuksemme. Meille pelastetuille se on Jumalan voima kuten apostoli sanoo.

Kun luemme profeetta Jesajaa, opimme tuntemaan Kristuksen kärsimyksiä. Jesaja sanoo, että meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Profeetta sanoi nämä ihmeelliset sanat vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää. Ne syventävät Kristuksen tuntemista, jotta ymmärtäisimme, että Kristus suostui vapaaehtoisesti ristinkuolemaan.

Nuoruudessani laulettiin eräässä hengellisessä laulussa, että ”Hän käveli vapaasti ja häpeilemättä eikä pelännyt häpeällistä kuolemaa; rakkaus paloi hänessä aina ja niitäkin kohtaan, jotka häntä pilkkasivat. Rakkaus johti hänet ristille ja päämäärä oli pyhä – vapauttaa maailma hyökkäyksistä, jolla paha hallitsee maailmaa.” Pohtikaamme näitä ihmeellisiä sanoja nyt paaston aikana, jotta ymmärtäisimme paremmin Kristuksen vapaaehtoista tekoa meidän pelastuksemme tähden. Sitä varten, että elämässämme tapahtuisi se ihme, josta apostoli kirjoittaa Efesolaiskirjeessä: Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinut valaisee!

Tämä valaistuminen Kristuksessa tapahtuu silloin, kun pohdimme Kristuksen kärsimyksiä rukoillen, Sanan äärellä. Jotta meillä olisi rauha Jumalan kautta, hän on kärsinyt puolestamme. Siksi voimme tänään julistaa toisillemme syntien anteeksiantamusta ja sitä, että olemme ikuisen elämän perillisiä Jeesuksessa Kristuksessa.

Kun tunnemme Kristuksen kärsimyksiä ja paaston merkitystä, elämämme Kristuksessa uudistuu. Tämä on paastonajan merkitys – nöyrtymistä Jumalan edessä, jotta ymmärtäisimme, kuinka syntisiä me olemme. Meidän syntiemme tähden Herra joutui uhrautumaan. Se on ainoa keinoa pelastua: tärkeä, tarpeellinen ja välttämätön! Tämä antaa meille todellisen toivon ikuisesta elämästä.

Toivotan kaikille Jumalan armoa. Olkoon Jumalan Sana teidänkin elämässänne kuin kaksiteräinen miekka, joka erottaa sielun ja hengen, jotta voisimme herätä uuteen elämään. Aamen.