Rakkaat veljet ja sisaret!

Tervehdin teitä Inkerin kirkon nimissä! Paastonaika on alkanut, olemme laskeutuneet paastoon. Paasto tarkoittaa rukouksessa olemista Jumalan edessä, jotta Herra johdattaisi meitä pohtimaan paaston merkitystä uskon, pelastuksen ja vanhurskauttamisen näkökulmasta.

Ihmiset monesti mieltävät paastonajan jotenkin surumieliseksi. Haluaisin kuitenkin Paavalin sanoin sanoa: “Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” Herra kehottaa meitä apostoli Paavalin kautta olemaan nöyriä, rukoilemaan, antamaan anteeksi. Ja kiitollisuudella tuomaan pyyntömme Jumalan eteen. “Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Nämä ovat mielestäni hyvin tärkeitä sanoja. Meidän tulee ennen kaikkea huolehtia Jumala-suhteesta. Ja erityisesti paaston aikana meidän tulisi nöyrtyä Jumalan eteen ja rukoilla. Jotta Jumala voisi antaa meille ilon kasvaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jotta meissäkin tapahtuisi samankaltainen muutosprosessi kuin Paavalissa, joka oli farisealainen ja ylpeä siitä. Kunnes oppi tuntemaan Kristuksen ja pelastuksen uskon kautta Kristukseen. Sen jälkeen kun Paavali kastettiin, hän oli Kristuksen tähden valmis lukemaan tappioksi sen, mitä oli ennen pitänyt voittona.

“Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.”

Uskossa Kristuksen omaksi voittaminen tapahtuu Sanan kautta, joka on meille tärkeä ja lähellä meitä – sillä meillä on Raamattu. Se on suurin lahja, jonka Herra on meille antanut. Sanan kautta ymmärrämme, että Herra lahjoittaa meille pelastuksen ja vanhurskauden, rauhan ja ilon. Mekin opimme antamaan anteeksi toisillemme. Ja sitä kautta tapahtuu ihmeellistä uutta kasvua. Me alamme tarvita toisiamme, koska Jumala on antanut meille anteeksi vielä paljon enemmän. Kaikki meidän rikkomuksemme lapsuudesta asti. Hän on rakastanut meitä ja antanut mahdollisuuden oppia tuntemaan todellisen ja elävän Jumalan.

On tietysti hyödyllistä luopua maukkaasta ruoasta, lihasta tai rasvoista. Mutta se ei ole ensisijaista. Olennaisinta on hengellinen kasvu. Ymmärrys siitä, mitä me ihmisinä olemme ja mitä Jumala on meille antanut.

Juttelin kerran miellyttävän nuoren miehen kanssa, joka pyrki aina tunnollisesti paastoamaan. Hän ymmärsi paaston juuri hyvästä ruoasta kieltäytymisenä. Hän sanoi voivansa kieltäytyä mistä tahansa ruoasta, voivansa kuukauden olla syömättä lihaa. Mutta ei voinut olla kiroilematta. Tämä on esimerkki siitä, että ihminen voi paljon. Mutta jos Jumala ei anna hänen sydämeensä nöyryyttä ja pidättäytymistä – asioita, joita ihminen itse ei voi itsessään saada aikaan, kaikki pyrkimyksemme ovat turhia.

Kun me tunnemme Herran Kristuksen, syntiemme tähden ristiinnaulitun, opimme tuntemaan todellisen rakkauden. Kun me paastonaikana yhdymme Kristuksen kärsimyksiin ja olemme Hänen kanssakulkijoita ristin tiellä. Kun ymmärrämme, että tämä kaikki tapahtui meidän ja koko ihmiskunnan tähden. Silloin opimme tärkeimmän – mitä on hengellinen paastoaminen, hengellinen rukoileminen, jotta Herra siunaisi meitä. Sitä kautta saamme kokea paaston hedelmiä, vahvistumista hengessä ja totuudessa. Sitä Jumala itse haluaa. Ja mitä Jumala haluaa, sen hän toteuttaa.

Toivotan kaikille iloa uskosta, nöyryydestä, rakkaudesta, syntien anteeksiannosta. Kantakaa toistenne kuormia, näin kehottaa Herra. Aamen.