”Tosi mahtavaa!”, kommentoivat Venäjän matkaansa Missiomusalinjalla Kauniaisissa opiskelevat nuoret, jotka kiersivät 27.3.-10.4.2017 esiintymässä Inkerin kirkon eri seurakunnissa Pietarin alueella. ”Varjele”-nimiseen yhtyeeseen kuuluvat Roosa Hassel, Suvi Janatuinen, Pekka Sormunen, Daniela Ahl ja Jarno Ketola.

Kolmatta vuotta Suomen Raamattuopistolla pyörivä Missiomusalinja pitää sisällään musiikin, Raamatun, lähetystyön ja evankelioinnin opetusta. Linjan opiskelijat muodostavat keskenään yhtyeen, joka harjoittelee ja keikkailee lukuvuoden ajan ympäri Suomea. Kurssiin kuuluu lisäksi ulkomaanjakso. Aikaisempina vuosina opiskelijat ovat käyneet mm. Japanissa ja Kirgisiassa.

– Kelton seminaarista pyydettiin vuosi sitten lähettämään nuorten musiikkiryhmä tänne. Pyyntö lämmitti mieltämme ja tartuimme siihen, kertoo kurssin opettaja Mikko Nikula.

Ryhmä on majaillut kaksiviikkoisen matkansa aikana Teologisessa Instituutissa, Keltossa, ja sieltä käsin tehnyt keikkoja ja tutustumisretkiä lähialueelle. Nuoret ovat esiintyneet leireillä, nuortenilloissa ja jumalanpalveluksissa Keltossa, Taitsessa sekä Pietarissa Pyhän Annan ja Pyhän Marian kirkoissa. Keikoilla he ovat esittäneet tuttuja ja uudempia gospelkappaleita suomeksi, englanniksi sekä venäjäksi.

Huolenpitoa ja johdatusta
– On ollut huikea reissu ja tuntuu siltä, että meidän nimenomaan kuuluu olla täällä, sanoittaa Roosa päällimmäisiä tuntemuksiaan ja muu porukka komppaa mukana.

Nuorista on ollut puhuttelevaa kokea konkreettisella tavalla Jumalan huolenpitoa ja johdatusta. Ja sitä, miten Jumala valmistaa asiat etukäteen ja vie ne myös loppuun, pitää kaikkia lankoja käsissään. Matkan aikana onkin sattunut kaikenlaista, kuten pommi-isku Pietarin metrossa. Hurja tapahtuma kosketti suomalaisnuoria ja sai heidät rukoilemaan pietarilaisten puolesta.

Kuin kala vedessä
Ryhmästä kaksi on käynyt Venäjällä aikaisemmin, loput ovat ensikertalaisia. Muut hörähtävät nauruun, kun Kemijärveltä kotoisin oleva Jarno mainitsee tykänneensä reissusta tosi paljon. Paljastuu nimittäin, että ensi kertaa ylipäätään ulkomailla oleva Jarno suhtautui Venäjään etukäteen erittäin ennakkoluuloisesti, mutta yllättäen luoviikin paikan päällä kuin kala vedessä.

– Liikennekulttuuri on niin meikäläistä, yhtä kaaosmaista kuin minä itekin. Sen kuin meet vaan…, porukan kuskina toimiva Jarno toteaa. – Kun seisottiin auton kanssa liikenteessä, pari nuorta miestä viereisestä autosta käski avata ikkunan ja sanoi: ”Sinä Suomi – minä Karjala. Tervetuloa! Hyvää matkaa!”, Jarno nauraa.

Missiomusalinjalaiset suitsuttavat venäläisten ystävällisyyttä ja iloisuutta. He kehottavat suomalaisia rohkeasti tutustumaan naapurimaahansa ja sen erilaiseen, rikkaaseen kulttuuriin. Ruokakin on ollut niin hyvää!

Joskus lähetystyöhön?
Käytännön kosketus lähetystyöhön on muuttanut nuorten ajattelua. ”Lähetystyö – tylsin juttu”, ”vain hullut lähtee lähetystyöhön” ja ”ei ikinä”, osa musalinjalaisista kuvailee huvittuneina aikaisempia asenteitaan kärjistäen. Tämä reissu on saanut monen kysymään itseltään ”miksi ei”. Kaikki viisi pohtivat omaa paikkaansa ja sanovat haluavansa osallistua Jumalan valtakunnan työhön tavalla tai toisella, kotimaassa tai ulkomailla.

– Helposti ajattelemme, ettei minusta ole johonkin tehtävään tai en halua, koska se tuntuu liian isolta tai oudolta. Jumala ei anna meille sellaisia asioita, joita me ei pystytä handlaamaan hänen kanssaan, Pekka vakuuttaa.

– Lähetystyöntekijä Anne Mills sanoi kerran, että nuoret miettii paljon, mikä se yksi ja ainut elämäntehtävä on. Että se on joku, mikä pitäisi löytää tai mihin tarttua ja jollei huomaakaan valita oikein, se menee ohi. Anne rohkaisi kysymään Jumalalta, mikä paikkani on juuri nyt. Kyllä Jumala johdattaa matkan varrella, luottaa Suvi.

Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen