Kontupohjan seurakunta vietti 25-vuotispäiviään 26.-27. syyskuuta. Iloa jakamaan tulivat ystävyysseurakuntien edustajat Akaasta, Ikaalisista ja Joensuusta, jotka melkein seurakunnan perustamisesta lähtien ovat osallistuneet sen moniin projekteihin.
Lauantaina kirkkosaliin kokoontui sekä vieraita että isäntäväkeä. ”Jumalan rakkauden juhla” – näin kutsuttiin seurakunnan 25-vuotisjuhlaa. Tällaista nimikettä ei valittu sattumoisin. Paikallisten luterilaisten matka ensimmäisistä kokoontumisista seurakunnan rekisteröimiseen ja neljännesvuosisata siitä eteenpäin ei ole ollut helppo. Seurakuntalaiset iloitsevat tänään siitä, että voivat vapaasti tunnustaa uskoaan ja kokoontua kauniissa kirkossa – tämä todistaa Jumalan rakkaudesta.
– 25 vuotta on pitkä aika. Se on sydämen iloa, vanhojen ystävien tapaamista, muistoja eletyistä tapahtumista, korosti juhlaohjelman juontaja Elvira Koljadich.
Osallistujille kerrottiin historian pääkohdista ja samanaikaisesti näytettiin valokuvia seurakunnan arkistosta. Urkumusiikki ja ylistysvirret kaikuivat salissa ja pyhäkoululaiset lauloivat ”Hän koko maailmaa pitää kädessään”. Yhteiskunnallisten suhteiden vastaava, Olga Meshkova luki Kontupohjan aluejohtajan tervehdyksen, jossa mainittiin mm. että luterilaisen seurakunnan historia on oikean ja vahvan uskon merkki, vaikeuksien ylittämistä, vahvan ja avoimen kodin luomista kaikille uskoville.
Kontupohjalaisia tervehti myös seurakunnan entinen paimen Jorma Säde. Hän muisteli seurakuntalaisten kanssa yhdessä elettyjä vuosia:
– Olen aina ihmetellen katsonut sitä rakkautta, energiaa ja elävyyttä, jotka vallitsivat aktiiviseurakuntalaisten keskuudessa. Onhan toki ollut erimielisyyksiä, mutta rakkaus on voittanut kaikki vaikeudet. Jorma Säde kehotti seurakuntalaisia jatkossakin pitämään kiinni Jumalasta, josta ovat lähtöisin rauha, ilo ja rakkaus.
Pastori Teuvo Mononen toimi lääninrovastina useita vuosia ja edesauttoi aktiivisesti siinä, että Kontupohjan ja koko Joensuun rovastikunnan ystävyyssuhteet olisivat eläviä ja vahvoja.
– Haluamme toivottaa onnea, Mononen sanoi ja toi terveisiä Suomesta. – Ja vielä haluamme korostaa, että se vaatii paljon työtä, kuten se on ollut jo 25 vuoden ajan. Todistukseksi suuresta työstä on seurakunnan synty vuonna 1990, säännölliset jumalanpalvelukset, kirkon rakentaminen ja paljon muuta. Sen kaiken takana on monien vapaaehtoisten työ rajan molemmin puolin, jota on yhdistänyt usko ja rakkaus.
Pastori Tapani Annila Akaan seurakunnasta kiinnitti huomiota seurakunnan vanhempaan sukupolveen, joka väsymättä pyrki luterilaisen seurakunnan syntymiseen Karjalassa.
– Kun tapasin Maria Kajavan vuosia sitten Tampereella, ihailin hänen kärsivällisyyttään ja varmuuttaan, jolla hän toimi saarnaajana. Maria Kajava oli tunnettu inkeriläinen saarnaaja, joka antoi oman osansa myös kontupohjalaisten luterilaisten elämään.
Diakoni Juhani Haveri Ikaalisten seurakunnasta toivoi, että yhteistyö Herran elopellolla jatkuu. – Katsomme kiitollisena yhteistä taivalta ja toivomme uusia siunattuja vuosia, kasvua hengellisessä palvelemisessa yhdessä kanssanne.
Petroskoin nuorten ryhmän kanssa juhlaan osallistunut lääninrovasti Aleksei Krongolm toivotti Kontupohjan seurakunnalle kasvamista hengessä ja totuudessa. Suomalaiset vieraat Pietarsaaresta antoivat ristin, ankkurin ja sydämen muotoiset usko-toivo-rakkaus -valot.
Kontupohjan seurakunnan perustamisen puolesta taisteli aikoinaan Lyyli Vanhanen, joka alusta alkaen on ollut mukana aktiivisesti. Hänellä on ollut erittäin arvokas rooli seurakunnassa tulkkina. Siksi seurakunnan juhlassa ei voitu ohittaa Lyylin henkilökohtaista merkkipäivää: viikkoa aikaisemmin hän oli täyttänyt 80. Herra on siunannut häntä monenlaisilla lahjoilla, eikä hän ole vieläkään väsynyt käyttämään niitä lähimmäistensä hyväksi ja Herran kunniaksi. Lyyli Vanhasta onnitteli suuri joukko ystäviä ja työtovereita.
– Seurakunnan historian 25 vuotta kertovat siitä, että täällä on aina ollut aktiivisia ihmisiä, jotka uskolla ja totuudella palvelevat yhteistä hyvää ja Herra siunaa tällaisen vaivannäön. Seurakunnan nimissä kiitän kaikkia vieraita ja ystäviä yhteisestä palveluksesta, avusta ja hyväksynnästä sekä osallistumisestanne yhteiseen Jumalan rakkauden juhlaan, lausui Kontupohjan kirkkoherra Vadim Lysenko lopuksi.
Teksti: Oksana Dyba/ suom. Liliann Keskinen
Kuvat: Martti Turunen