Vuosi sitten, 1. kesäkuuta 2014, Inkerin kirkon diakoniajohtajasta Aleksandra Seliverstovasta (kuvassa toinen oikealta) tuli Kikkerin vanhainkodin johtaja. Vuosipäivää olivat tänä vuonna juhlimassa Aleksandran kollegat Tervolan ja Taitsan vanhainkodeista sekä osa Inkerin kirkon keskustoimiston työntekijöistä. Kyselimme Aleksandralta, mitä palvelutaloon nyt kuuluu.
Pieni Kikkerin kylä Hatsinan kupeessa ottaa kesän ensimmäisinä päivinä vieraat vastaan maalaisidyllillä – talon asukkaita kävelee kukkivien syreenipuskien välissä, osa nautiskelee teetä sisätiloissa. Taatakseen huostaansa uskotuille vanhuksille tällainen huolettomuus, nuoren ja energisen Aleksandra Seliverstovan on laitettava likoon sekä voimansa että luovuutensa.
Mitkä ovat olleet kuluneen vuoden tärkeimmät tapahtumat Kikkerin palvelutalossa?
– Ensimmäisenä asiana kunnostimme sisätiloja. Huoneiden remontti oli tärkeä ja myös kallis projekti. Vaihdoimme kaiken aina pikkuasioista suurimpiin. Ennen meillä oli eri kokoisia astioita, osia eri kokonaisuuksista. Nyt meillä on kauniit astiat. Vaihdoimme myös tapetit ja saniteettitekniikan. Saimme lahjaksi uuden astianpesukoneen sekä lämminvesivaraajat.
– Meitä ovat auttaneet paikalliset vapaaehtoiset sekä suomalaiset ystävämme. Suuret kiitokset Inkerin kirkolle ja niille vapaaehtoisille, jotka auttoivat vuotavan katon korjaustöissä, se oli yksi vuoden tärkeimpiä tapahtumia. Nyt suunnittelemme yhteistilojen remonttia, salissa ja ruokatilassa. Tiedossamme on jo ihmiset, jotka ovat valmiita auttamaan. Rukoilemme, että kaikki onnistuisi.
Viime vuonna kerroit, että haluaisitte papin vierailevan säännöllisesti. Oletteko onnistuneet järjestämään asian?
– Tällä hetkellä meillä käy vieraita Kupanitsan seurakunnasta ja Arvo Survo vierailee joskus. Suomalaiset vierailuryhmät järjestävät seuroja. Tällaista tapahtuu 2-3 kertaa kuukaudessa ja se on mukavaa. Arvo Survo kävi pääsiäisenä mukanaan romaniryhmä, joka piti sytyttävän konsertin. Mummot tykkäsivät kovasti!
Oletteko saaneet elävöitettyä vanhusten arkea, kuten suunnittelit?
– Meillä on paljon konsertteja. Kikkerin kunta ei ole meitä unohtanut, meillä käy koululaisia ja jopa lastenkotilapsia. Voitonpäivän tienoilla oli vieraita jonoksi asti, jokainen halusi tulla tervehtimään! Emme ole siis jääneet huomiotta. Puuttuu ainoastaan ihminen, joka säännöllisesti askartelisi vanhusten kanssa. Tänä keväänä meillä oli kolmen kuukauden ajan Suomesta harjoittelija, joka teki juuri sitä.
Ennen vanhainkodin johtamista johdit Inkerin kirkon diakoniatyötä. Mikä diakoniatyössä on tärkeintä? Millaisia ominaisuuksia vaaditaan diakoniatyöntekijältä?
– Kun Lilja Stepanovan kanssa työskentelimme diakoniatoimikunnassa, etusijalla oli aina diakoniatyön kehittäminen eri paikkakunnilla ja seurakunnissa. Diakoniatyöntekijän pitää osata kertoa kirkosta maailman ihmisille ja kyettävä yhteistyöhön hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Diakoniatyöntekijät vievät Jumalan Sanaa niille, joiden kanssa he ovat tekemisissä – ei vain kirkossa, vaan myös sen ulkopuolella.
Humanitaarinen avustus – hyvä vai huono asia?
– Kolikolla on kaksi puolta. Tärkeintä on se, että avulla on osoite. Parasta on, jos voimme mennä itse hakemaan tavaroita ja tiedämme etukäteen, kenelle niitä annamme. On hyvä, jos tähtäämme konkreettisesti johonkin, eikä niin, että saamme kasan tavaroita ja jaamme ne joko keskenämme tai säilytämme jossakin nurkassa. On ihmisiä, jotka todella tarvitsevat apua. Jokainen seurakunta tietää omat jäsenensä ja ne ihmiset, jotka asuvat seurakunnan alueella. Avustuksia ei pitäisi ottaa sen takia, että olemme tottuneet saamaan ja haluamaan aina vain lisää.
Diakoniajohtajan paikka on tällä hetkellä avoimena. Mitä haluaisit sanoa seuraavalle johtajalle?
– Toivon, että seuraava johtaja pystyisi säilyttämään kaiken sen hyvän, mitä tähän asti on tehty, mutta samanaikaisesti hänellä olisi uusi näkemys siitä, miten kehittää työtä eteenpäin. Toivon, että tällainen ihminen löytyy pian ja toivotan hänelle Jumalan siunausta!
Teksti: Darja Shkurljateva, suom. Liliann Keskinen
Kuvat: Kristiina Paananen
{flike lang=fi_FI}