Joka vuotisilla Idäntyönpäivillä Kansanlähetysopistossa Ryttylässä 5.-7.4.2013 puhutti median uutisointi Venäjän tapahtumista. Esille tuli suomalaisten huoli Venäjän kristillisten kirkkojen ja seurakuntien puolesta. Katekeetta -kanavassa heräsi kysymys humanitaarisen avun viemisen periaatteista.

 
Inkerin kirkon näkökulmaa kysyttiin paljon julkisuutta saaneen moskovalaisen helluntaiseurakunnan kirkkorakennuksen tuhoamiseen. Piispa Aarre Kuukauppi kertoi, että rakennus oli aikoinaan pystytetty ilman rakennuslupaa ja se oli oikeuden päätöksen mukaan purkutuomion alainen. Luterilaisia ei Kuukaupin mukaan ahdistella, mutta kirkkojen ja tonttien paperit on hoidettava kuntoon.

Rovastikuntakoordinaattori Jukka Paananen kritisoi suomalaisen median uutisointia Venäjästä, varsinkin kirkollisista aiheista.

– Jopa kristillisen median uutisoinnissa korostuu usein todellisuuspohjaa vailla oleva uhka ja dramatiikka ja olennaisia faktoja jätetään kertomatta. Kristilliselle medialle tulisi järjestää aiheesta seminaari, napautti Paananen ja sai yleisöltä spontaanit aplodit.

Katekeetta -kanavassa käytiin läpi Inkerin kirkossa äskettäin valmistunut ”Väylämerkkejä toimivaan yhteistyöhön”, suomalaisille avuksi tarkoitettu konkreettinen opas venäläisessä kulttuurissa ja Inkerin kirkossa toimimiseen. Eräs kanavaan osallistunut henkilö kysyi tarkennusta humanitaarisen avun periaatteisiin käyttäen humanitaarisesta avusta termiä ”diakoniaturismi”.

– Diakoniaturismi pitää lopettaa ja kasvattaa seurakuntaa tekemään omaa diakoniatyötä. Jossain diakoniaturismi on johtanut siihen, että seurakuntaan tullaan vain hakemaan erilaista tavaraa. Diakoniatyötä pitää tehdä seurakunnan, älkää viekö apua ihmisille itse. Näin avun saajat ymmärtävät, ettei apu tule suomalaisilta tai joulupukilta, vaan seurakunta on heitä auttanut. Siten he tulevat kunnioittamaan seurakuntaa ja kirkon diakoninen työ vahvistuu, vastasi piispa Kuukauppi.

Aunuksen seurakunnan kirkkoherra Igor Pokormjaho kuvaili muutosta, joka seurakunnassa on tapahtunut kahden vuosikymmenen aikana.

– Aika on muuttunut ja metodit muuttuvat. Kun 90-luvulla monet ihmiset tulivat kirkkoon lähinnä humanitaarista apua hakemaan, niin nyt he kyselevät, mitä voisivat itse antaa kirkolle. Kirkossa kävijät ovat halukkaita ottamaan vastuuta ja palvelemaan. Ihmisillä on aitoja hengellisiä kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia kirkosta. He eivät tule kirkkoon hengellisten kampanjoiden myötä, vaan läheistensä mukana ja heidän esimerkkinsä innoittamana.

Kuva: Komilainen musiikkiryhmä Jumov Ma esiintyi Idäntyönpäivillä.

Teksti ja kuva: Kristiina Paananen

{flike lang=fi_FI}