Pohjois-Pietarissa Jukkin kylässä on kaunis pyöröhirsinen kodikas kirkko, joka on rakennettu vuonna 1996. Ensimmäinen kirkko Toksovan kappeliseurakunnaksi rakennettiin sinne vuonna 1911. Neuvostoaikana kirkon omaisuus takavarikoitiin, vuonna 1937 viimeinen kirkkoherra Aleksanteri Korpelainen teloitettiin, vuonna 1939 kirkosta tehtiin klubi ja myöhemmin se toimi pioneerileirinä ja kulttuuritalona. Lopulta kirkko paloi maan tasalle.
”On riemu kun saan tulla, sun Herra temppeliis”, laulettiin taas kerran täysin rinnoin juhlajumalanpalveluksen alussa. Jo vuonna 1990 perestroikan myötä alueen uskovat ja hallintoviranomaiset pitivät kokousta kirkon saamiseksi palaneen paikalle. Kirkon vanha tontti saatiin takaisin seurakunnalle ja seurakunta perustettiin vuonna 1991.
Uusi kirkko päätettiin rakentaa. Inkerin kirkon diakoniksi Haapakankaan seurakuntaan tullut Kyösti Malmi heitti ajatuksen Kaskisissa asuvalle rakennusinsinööri Aarno Viitaselle. Hän koki tehtävän hänelle annetuksi ja Viitasen johdolla ja suunitelmilla uusi kirkko nousi entisen paikalle. Paikalliset laittoivat kaikkensa likoon, raivasivat, siivosivat, antoivat aikaansa tai lahjoituksia. Kirkko vihittiin 15.9.1996.
Kauhajoen rovastikunta ja sen kuusi seurakuntaa ovat tukeneet yhdessä Nastolan seurakunnan kanssa kirkon rakennusta ja toimintaa alkuajoista lähtien, kertoo Kauhajoen rovastikunnan lääninrovasti Jouko Ala-Prinkkilä. Taloudellisen avun lisäksi seurakuntien kesken on vierailuja ja varsinkin jouluaikaan lähetämme tänne työntekijäapua. Nastolasta juhlassa oli mukana 80-vuotias inkeriläinen Maria Rämö, joka kertoi tehneensä Inkeri-työtä jo 30 vuotta. Hän on tehnyt vanhainkotityötä, vankilatyötä ja Haapakangasta hän on auttanut viidentoista vuoden ajan. Viimeksi hän hankki juhlan kunniaksi uudet käytävämatot. – Jumala antaa meille tehtävät ja valmistaa mielemme 
tehtäviä varten, todistaa Maria Rämö omasta kokemuksestaan.
Haapakankaan seurakunnalla tuntuu olevan erityisiä tehtäviä seurakuntatyönsä lisäksi. Suomesta käy pieni ryhmä vankilatyössä, ja kirkko on heidän tukikohtansa ja ”varastonsa.” Tsernobilin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen ihmisiä sijoitettiin myös Jukkin alueelle. Onnittelutervehdyksen toi Tsernobilin uhreja auttavan yhdistyksen työntekijä, joka kiitti Haapakankaan seurakunnan kautta saamastaan ruoka-, lääke ja vaateavusta perheille. Laulun lahjoillaan seurakuntaa onnittelivat Musiikkiteatterin korkeatasoiset laulajat ja musiikkiryhmä pienesta vapaasta seurakunnasta, joka on saanut kokoontua kirkon suojissa. Myös Lahden piirin lestadiolaisyhdistys oli onnittelijoiden joukossa.
Ivan Hutter on toiminut kirkkoherrana vuodesta 1997 alkaen. Hän on nähnyt miten alunperin lähinnä inkeriläiset vanhukset ovat jo poistuneet joukosta. Tilalle on kuitenkin tullut uutta seurakuntaväkeä. Lapsityö on voimakasta. Jukkin alue on vanhaa omakoti- ja huvila-asutusaluetta ja kesäisin lastenleirille osallistuu jopa 150 lasta, jotka tulevat lähitaloista. Melkein vastapäätä on juuri rakennettu uusi kerrostaloalue, jonne asutetaan 17000 asukasta. Kirkko on auki kaikille ja siinä on meillä työmaata, toteaa Ivan Hutter.
Teksti ja kuvat Tuulikki Vilhunen