Pushkin seurakunnan kanttori Irina Vavilova palkittiin maanlaajuisessa venäläisessä urkukilpailussa
26.-29. tammikuuta Moskovassa, Tshaikovskille nimetyn valtiollisen konservatorion Akateemisessa musiikkiopistossa pidettiin urkukilpailu "Nuori urkuri". Tuomaristo, johon kuului arvostettuja venäläisiä ja eurooppalaisia muusikkoja, jakoi kolmannen palkintosijan Pietarissa musiikkia opiskelevalle Puskinin seurakunnan kanttorille, Irina Vavilovalle.
Darja Shkurljateva haastatteli Irinaa.
– Irina, ole hyvä ja kerro kilpailusta, johon otit osaa.
– Tällä hetkellä kilpailu on vielä Venäjän sisäinen, mutta seuraava kilpailu (kahden vuoden kuluttua) on tarkoitus pitää kansainvälisenä. Kilpailuohjelma oli vaikea. Urkukulttuuri Venäjällä nostaa tasoaan vuosi vuodelta. Kilpailussa oli kolme ikäryhmää ja niissä kussakin 9-15 osallistujaa. Vanhimpien ryhmässä, johon itse osallistuin, oli kaksi vaihetta. Yksi päävaatimuksista oli, että osanottajilla täytyi osata tulkita eri tyylisuuntien ja aikakausien musiikkia. Opettajani, Anna Kalinkina, auttoi minua kilpailuun valmistautumisessa. Minulla on ollut todella onnea opettajan suhteen. Olen soittanut urkuja vasta vähän aikaa, emmekä odottaneet kilpailussa palkintosijaa. Lähdin mukaan katsomaan muita osallistujia, ollakseni itse esillä, voidakseni kokeilla uutta soitinta ja tunteakseni kilpailun jännitystä. Kokeilin siipiäni. Tosin teokset, joita soitimme, olivat vaativia. Vähän ennen kilpailua soitin konsertissa Viipurin Pyhän Pietarin ja Paavalin seurakunnassa kaksi kilpailunumeroista Lui Marshanan ”Suuri dialogi” ja Georg Böhmin «Allein Gott in der Höh sei Ehr» (suomalaisessa virsikirjassa nro 128, Ainoan Herran Jumalan, ylistys kiitos olkoon).
– Milloin olet aloittanut urkujensoiton?
– Ajatus opetella soittamaan urkuja, jotka ovat hieno soitin, syntyi jo kauan sitten. Taisin opiskella silloin toista vuotta musiikkikoulussa. Soitin veti puoleensa ja toivoin pääseväni joskus sitä soittamaan, mutta tilaisuutta siihen ei ollut. Vuonna 2008 päätin pyrkiä Musorgskin musiikkiopistoon Pietariin opiskelemaan musiikinteoriaa. Minulla on konsultaatio pianonsoiton opettajan kanssa ja tullessani saliin näin, että siellä on kahden flyygelin lisäksi urut. Silloin päätin, että kun opiskelut alkavat syyskuussa, otan ehdottomasti selvää, miten voisin päästä opiskelemaan urkujen soittoa. Selvisi, että urut on valinnaisaine, jonka voi valita minkä tahansa opinto-ohjelman opiskelija, eikä ollut minulla ollut mitään ongelmia päästä sitä opiskelemaan. Nyt opiskelen opistossa kolmatta vuotta.
– Mitä muita soittimia soitat urkujen lisäksi?
– Minulla on monenlaisia kiinnostuksen kohteita. Soitan soitinyhtyeessä pianoharmonikkaa ja haluaisin oppia soittamaan myös alttoviulua. Kaiken muun lisäksi musiikkiopistossa täytyy valmistaa ohjelma pianolla. Palattuani kilpailusta ymmärsin kuitenkin, että uruista tulee minun pääsuuntaukseni.
– Miten päädyit Pushkinin seurakuntaan?
– Se onkin mielenkiintoinen tarina. Syksyllä 2008, kun olin juuri aloittanut urkujensoiton, rohkenin mennä kirkkoon, jonne minulla on vain 15 minuutin matka kotona. Tulin tutustumaan paikalliseen urkuriin Aleksandr Florinskiin ja pyysin päästä hänen oppilaakseen. Valitettavasti urut eivät silloin toimineet ja siksi vain keskustelimme ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Jäin jumalanpalvelukseen. Noin neljän kuukauden kuluttua Aleksandr soitti minulle ja kysyi voisinko tulla tuuraamaan häntä yhtenä sunnuntaina kesäkuussa. Suostuin mielelläni ja kävin kuukauden ajan valmistautumassa sitä varten. Sitten en käynyt kirkolla yli vuoteen, mutta syksyllä 2009 aloin uudestaan käydä harjoittelemassa Aleksandr Florinskin kanssa ja marraskuussa hän suureksi yllätyksekseni kysyi minulta, olisinko valmis ottamaan hänen paikkansa seurakunnassa. Aluksi kävin joka jumalanpalveluksessa vain ”viran vuoksi”, mutta jonkin ajan kuluttua tajusin, että haluan seurakunnan jäseneksi. Nyt käyn rippikoulua.
– Voisitko kertoa hiukan siitä, mitä teet seurakunnassa.
– Yritän olla rajoittumatta pelkkään säestämiseen. Valitsen kauniin alkusoiton jokaiseen virteen. Mietin myös jumalanpalveluksen päätösmusiikkia. Minä vastaan virsien valinnasta ja yritän tehdä sen ajatuksella. On tärkeää, että virret eivät ole vain kauniita, vaan ne myös sopivat jumalanpalveluksen teemaan. Odotamme kärsimättöminä uutta virsikirjaa ja toivomme, että se valmistuisi nopeasti
Onnittelemme Irinaa ja toivotamme hänelle lisää taiteellista menestystä ja Jumalan siunausta!
Darja Shkurljateva
suomennos: Miina Viitanen