Venäjän ja Baltian luterilaisuudesta kertova TV-sarja Vremja tserkvi – Kirkon aika – alkaa Suomen televisiossa. Ensimmäinen jakso, jossa haastatellaan Inkerin kirkon piispaa, Aarre Kuukauppia, nähdään torstaina 2.9. klo 20:10 TV7-kanavalla. Ohjelmaa on mahdollista seurata myös internetissä suorana lähetyksenä tai myöhemmin ohjelma-arkistosta. 15 minuutin pituiset jaksot näkyvät joka toinen torstai samaan kellonaikaan. Ohjelman verkkosivut löytyvät osoitteesta www.evlut.net.

– Jaksoissa tavataan mielenkiintoisia henkilöitä, jotka ovat tunnustavia luterilaisia ja tekevät työtä oman seurakuntansa eteen. Teemme kirkkoa, seurakuntia ja ihmisiä tunnetuksi. Joka jaksossa jätetään katsojille myös rukousaiheita. Jokainen voi rukouksin olla tukemassa ohjelmassa näytettyjä ihmisiä ja seurakuntia niissä paikoissa, missä milloinkin kameran kanssa kuljetaan, kertoo pastori ja lähetystyöntekijä Kai Lappalainen, joka on ohjelman tuottaja, ohjaaja ja kuvaaja.

Ohjelma näkyy tänä syksynä TV7:n välityksellä Suomessa ja Virossa. Seuraava vaihe ja rukousaihe on, että ohjelma tulevaisuudessa sellaisenaan tai vähän eri tavalla leikattuna voisi auttaa seurakuntia Venäjällä, paikallisilla tv-kanavilla.

– Ohjelma on tarkoitettu kaikenikäisille, mutta ennen kaikkea nuorille niin, että Suomen itä- ja etelärajan ulkopuolella asuvat lähimmäisemme tulisivat tutuiksi. Formaatti on nuorekas; venäläinen ja balttialainen uusi gospelmusiikki soi taustalla ja monissa ohjelmissa tavataan nuoria. Toivottavasti myös Suomessa asuvat inkeriläiset ja venäläiset löytäisivät ohjelman ja kenties uuden tv-kanavan sitä kautta.

Kamera kiertää

Kuvauksia on tähän mennessä tehty Pietarin alueella, Viipurissa, Karjalassa, Moskovassa, Nizhni Novgorodissa, Mordvassa, Siperiassa, eri puolilla Viroa, Riikassa ja Liettuassa.

– Kaikki paikat ovat entisiä neuvostotasavaltoja. Tietyssä ikäryhmässä on todella syvällä kameran pelko ja sen aina kuvatessa huomaa. Baltiassa pelkoa on enemmän ja se on vielä syvemmällä kuin Venäjällä. Mutta vastaanotto kuvauspaikoissa on ollut todella lämmin. Ihmisistä on hienoa, että telkkarista tullaan tekemään ohjelmaa heidän seurakunnastaan. On ollut kiva kiertää ja itsekin tutustua paremmin Inkerin kirkkoon, nähdä miten se toimii eri puolilla Venäjää ja on ihan samaa kirkkoa, iloitsee Kai Lappalainen.

Tarinat työllistävät

– Ohjelmaa on käytännössä tehty kahden ihmisen voimin. Suurimmassa osassa jaksoista toimittajana on Mira Pirttimaa, joka opiskeli syksystä kevääseen Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjalla. Olen itse kuvannut kaikki jaksot ja hoidan materiaalin työstämisen leikkaamisesta tekstien kääntämiseen.



Työ on tuonut mukanaan joitakin yllätyksiä, joihin Kai ei ennalta osannut varautua. Jatkoakin hän on jo miettinyt.

– Kun tekee työtä pappina, ei voi vain kuvata ja lähteä pois, vaan siihen kuuluu opetus nuortenillassa tai saarna jumalanpalveluksessa. Se tietenkin vähän vaikeuttaa kuvaamista, mutta kuuluu työhön. Seurakuntien ehdoilla tätä tehdään, ei omista lähtökohdista.

– Tiesin, että ohjelman tekeminen vaatii paljon aikaa ja työtä, mutta en arvannut, että näin paljon. Kuvittelin ehtiväni tekemään enemmän muuta työtä tämän rinnalla. Haluaisin kuitenkin jatkaa. Toivoisin, että löytyisi hyvä tiimi, jotta itse voisin keskittyä enemmän ohjaamiseen. Kielitaitoisia toimittajia tarvittaisiin sekä Viron että Venäjän puolelta. Vielä on niin monta mielenkiintoista, kertomatonta tarinaa Inkerin kirkossa ja Baltiassa.

Teksti: Kristiina Paananen
Kuva: Mira Pirttimaa