Idäntyönpäivillä Ryttylässä 9.-11. huhtikuuta katse käännettiin Inkerin kirkon osalta kohti muuttuvaa kirkkoa ja tuhansien kilometrien päässä olevaan Siperiaan. Lähetyksen läntisiä näköaloja edustivat Latvian sekä Viron evankelis-luterilaiset kirkot. Etelästä terveisiä saatiin Kaukasuksen alueen kristityiltä.



Suomea, Venäjää ja Baltian maita yhdistävä kristillinen mediatyö esittäytyi päivien aikana. Jaossa oli uutta, venäjänkielisille nuorille suunnattua Vybor-lehteä ja lauantai-iltana päiville osallistuneet saivat tutustua Vremja tserkvi – nimiseen uuteen televisio-ohjelmaan. 

Rovastikuntakoordinaattori Jukka Paanasen mukaan Inkerin kirkon suurimpia haasteita tällä hetkellä on kyetä turvaamaan seurakuntien tasapuolinen kehittyminen riippumatta maantieteellisestä sijainnista. Kirkon painopistealueet muuttuvat ja se edellyttää ystävyysseurakuntatyössä avointa ja rehellistä keskustelua, joka koituu paikallisen kirkon hyväksi.



Esimerkin muutoksen yhdestä suunnasta toi piispa Aarre Kuukauppi kertoessaan Inkerin kirkon uusimmasta seurakunnasta. Kaukasuksella olevassa Vladikavkasin kaupungissa kokoontui pääsiäisenä 50 ihmistä jumalanpalvelukseen. 



Siperiassa löytyy lähetystyölle avoimia alueita ja myös työviisumeita lähetystyöntekijöille olisi tarjolla, mainosti Siperian rovastikunnan lääninrovasti Juha Saari. Seurakuntien valtavat välimatkat asettavat työlle omat ehtonsa; työntekijäpalavereita pidetään tekniikkaa hyväksi käyttäen skypen välityksellä. Omskin ja Tsitan seurakunnista terveisiä toivat Kelton Teologisessa Instituutissa opiskelevat Valera Seppänen ja Pavel Malinov.



Latvialainen koulun johtaja Artis Druvietis puhui lähetystyön esteistä, joista suurimmat ovat meidän omissa mielissämme:

– Ensimmäinen ongelma on, että haluamme itse päättää ja hallita asioita. Yritämme tehdä omaa lähetystyötä ja toivomme, että Jumala tulisi mukaan projekteihimme avustajana meidän itse ollessamme johtajia. Toinen ongelma seuraa siitä, ettemme vietä aikaa Jumalan kanssa emmekä halua olla hänen läheisyydessään. Vaikka tekisimme paljon töitä, hedelmät jäävät vähäisiksi. Jos alkaisimme viettää aikaa Jumalan kanssa, maailman ihmiset huomaisivat Jumalan olemassaolon.



Suomen Venäjän pääkonsulaatista Pietarista terveisiä toi konsuli Kristiina Häikiö, jonka toimialueena on Inkerin kirkko, inkeriläiset, suomalais-ugrilainen yhteistyö ja kirkkojen väliset suhteet. Henkilökohtaisesti Häikiölle ovat idäntyö ja Inkerin kirkko olleet jo vuosia sydämen asia. Hän totesi, että Venäjä ja Inkerin kirkko ovat muuttuneet paljon viime vuosien aikana. Tämän tulisi näkyä myös suomalaisten tukijoiden toiminnassa:



– Olen joskus nähnyt, kun kirkkoon tulee bussillinen suomalaisia, jotka eivät ymmärrä tulleensa vieraiksi. Saarnapönttöön saattaa kivuta ihminen, jolta kulttuurioppaat ovat jääneet lukematta. Meidän suomalaisten tulisi nöyrästi kysellä piispalta ja kirkon työntekijöiltä, miten Inkerin kirkossa tulee olla ja toimia. 



Toimituspäällikkö Tommi Hakkari ja päätoimittaja, lähetystyöntekijä Pekka Jauhiainen kertoivat 30-vuotiaasta kristillisestä nuorten lehti Nuotasta, joka aikuistuessaan on ottanut lähetysvastuuta. Nuotan konseptilla ilmestyy vironkielinen Pluss-lehti ja venäjänkielinen Vybor, joita tehdään Nuotta-kummien lahjoitusten tuella (www.nuotta.com). Venäjänkielistä lehteä levitetään Venäjän lisäksi Suomessa ja Virossa venäjänkielisten nuorten keskuuteen. 



Vremja tserkvi – ohjelma kertoo Venäjän ja Baltian maiden luterilaisuudesta. Tuottaja-ohjaaja-kuvaaja, lähetystyöntekijä Kai Lappalainen ilmoitti, että ohjelmaa esitetään Viron ja Suomen televisiossa ensi syksynä kerran viikossa, 15 minuutin jaksoissa. Idäntyönpäivillä nähtiin jakso Omskin seurakunnasta.





Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen