Helmikuun viimeisellä viikolla pidettiin Siperian lääninrovastin pappilassa, Omskissa, vuotuinen Siperian rovastikunnan "pappisseminaari". Osallistujia oli tänä vuonna kaksikymmentä. Seminaarin otsikoksi piispa Aarre Kuukauppi oli antanut: "Inkerin kirkko 2020 – Elävät seurakunnat, elävä kirkko." Aihe johdatti osallistujat pohtimaan kirkon tulevaisuutta ja etsimään avaimia seurakuntien kasvuun.
Seminaaripäiviä oli viisi, ja ne käsittivät kukin kolme osaa. Aamulla hiljennyttiin Raamatun ja tunnustuskirjojen äärelle pohtimaan julistajan omaa asemaa suhteessa kutsujaan ja lähettäjään. Päivän luennoissa paneuduttiin seurakunnan strategiatyöskentelyyn ja iltaisin rukoiltiin vuorotellen kunkin seurakunnan ja niiden erityistyömuotojen puolesta. Keskusteluilla, yhteisellä jakamisella ja sielunhoidolla sekä ripillä on ollut rovastikunnan pappisseminaareissa aina tärkeä rooli. Keskustelut jatkuivat usein myöhään yöhön.
Seminaari alkoi maanantaina piispan johtamalla messulla. Saarnassaan lääninrovasti Juha Saari johdatti ajatukset seminaarin aiheeseen: "Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin" (1.Tim. 1). Jokaisen strategian lähtökohtana tulee olla oman tilanteen ymmärtäminen ja organisaation tehtävän selvyys. Nuo apostoli Paavalin sanat paljastavat kirkon lähtökohdat. Kirkon tehtävä on julistaa syntien anteeksiantamusta. Sekä ihmiskunta että kirkon julistajat tarvitsevat pelastusta. Herätys, kirkon kasvu, voi nousta ainoastaan aidosta synnintunnosta ja anteeksiantamuksen lahjan vastaanottamisesta.
Siperiassa seurakuntien pienuus ja välimatkat asettavat kirkon toiminnalle erityisiä haasteita. Paimenet – pastorit, diakonit ja katekeetat – joutuvat usein tekemään työtään yksin, kaukana toisistaan. Siksi vuotuiset tapaamiset ovat erittäin tärkeitä kirkon yhtenäisyyden kannalta. Väliaikoina ja iltaisin käydyt keskustelut sekä yhteinen rukous olivatkin vähintään yhtä tärkeässä asemassa kuin luentotyyppinen työskentely. Tulevaisuudessa yhteyttä halutaan pitää myös pitkin vuotta internetin suomien mahdollisuuksien avulla.
Siperiassa seurakunnat toimivat eri alueilla, eri kansallisuuksien keskuudessa ja osittain jopa eri kielillä. Seurakuntia kuitenkin yhdistää yhteinen tunnustus ja usko, yhteinen piispa, yhteinen kirkko ja sen järjestys. Ongelmana on työntekijöiden vähyys ja usein alhainen teologinen koulutus. Siperian seurakunnat ovat kuitenkin saamassa lähivuosina uusia työntekijöitä. Monin paikoin ongelmana on kokoontumistilojen puute. Rovastikunnassa on tällä hetkellä toistakymmentä toimitiloihin liittyvää haastetta. Vaikka rahasta on luonnollisesti jatkuva puute, evankeliumia saa Siperiassa kuitenkin julistaa suhteellisen vapaasti kenenkään estämättä. Rovastikunnan alueelle on myös myönnetty useampi työviisumi lähetystyöntekijöille. Kunpa vain "Elon Herra lähettäisi työmiehiä pellolleen".
Seminaarissa oli vahvasti eteenpäin menemisen intoa. Siperiassa haluamme toimia yhdessä, toisiamme tukien. Uusi innostava asia on myös omien lähetystyöntekijöiden lähettäminen uusille alueille tai heikompia seurakuntia tukemaan.
Kiitämme kaikkia, jotka ovat rukouksin ja muuten tukeneet rovastikuntaamme ja myös tämän talven seminaariamme. Herra antakoon meille mahdollisuuden taas kokoontua ensi vuonna kertomaan innoissamme siitä, mitä Herra on tehnyt.
Teksti ja kuvat: Juha Saari