Viron evankelis-luterilaisen kirkon emeritus-rovasti Paul Saar kuoli kotonaan 5. maaliskuuta 90-vuotiaana.

Paul Saar tuli tunnetuksi sydämellisenä persoonana, jonka uskollisuus ja tinkimättömyys Jumalan edessä sekä oman kutsumuksen kanssa johti moniin raskaisiin uhrauksiin henkilökohtaisessa elämässä. Viron kirkon lisäksi Paul Saar oli rakentamassa myös Inkerin kirkkoa. Hän työskenteli Petroskoin kirkkoherrana vuosina 1979-1991 ja oli mukana valmistelemassa Inkerin kirkon itsenäistymistä Viron kirkosta.

Paul Saar syntyi 7.6.1919 Tallinnassa. Saarnaaja-isän esimerkin vaikutuksesta Paul Saar aloitti Tarton yliopistossa teologian opinnot, jotka Neuvostoliiton Viron miehitys ja sota keskeyttivät. Sota-aika kului Saarin osalta ensin ns. metsäveljissä, sitten toisen miehittäjän – Saksan – armeijassa ja lopuksi Suomen armeijassa "suomipojissa", virolaisista vapaaehtoisista muodostetussa rykmentissä.

Vuonna 1942 Paul Saar solmi avioliiton suomalaisen Martta Luostarisen kanssa ja muutaman vuoden päästä perheeseen syntyi poika. Sodan päätyttyä kesken jääneet teologian opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, kunnes punainen Valpo pidätti Saarin ja luovutti hänet sotarikollisena Neuvostoliittoon. Vankeustuomion sijaan hän pääsi palaamaan synnyinmaahansa ja aloitti vuosikymmeniä kestäneen työnsä Viron kovia kokeneessa kirkossa. Opinnot olivat vielä kesken, kun kovan pappispulan jouduttamana Paul Saar vihittiin papiksi Tallinnan tuomiokirkossa keväällä 1948.

Seurakuntatyötä kesti vuoteen 1953, jolloin viranomaiset pidättivät Saarin ja tuomitsivat hänet tekaistuin perustein maanpetturuudesta sekä neuvostovastaisesta propagandasta 35 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan. Vankileiriaikaa kesti kuitenkin vain kolme ja puoli vuotta, jonka jälkeen Paul Saar pääsi palaamaan takaisin Viroon papin työhönsä ja päättämään viimein kesken jääneet teologian opintonsa.

Vapauduttuaan Siperiasta, Paul Saar anoi lupaa muuttaa Suomeen perheensä luokse. Lupaa ei tullut silloin eikä myöhemminkään, ei edes vierailuihin. Saarin Suomesta karkotuksen jälkeen perhe ei enää koskaan asunut yhdessä. Vaimo ja poika tapasivat Saarta matkoillaan Neuvostoliittoon. Vuonna 1961 Martta-vaimo menehtyi liikenneonnettomuudessa Helsingissä. Joitakin vuosia myöhemmin Paul Saar avioitui uudelleen ja tästä avioliitosta syntyi yksi tytär.  

Varsinaisen elämäntyönsä Saar teki Virossa, Hagerin seurakunnassa, jossa hän palveli yhteensä 26 vuotta. Vuonna 1979 hän aloitti Hagerin työnsä ohella seurakuntamatkat Petroskoihin, jonne oli rekisteröity luterilainen seurakunta 1970. Seurakuntaa rakennettiin monessa mielessä. Saarin aikana Petroskoihin nousi ensin uusi kirkko vanhan tilalle ja myöhemmin vielä seurakuntatalo.

Paul Saar valittiin inkeriläisten ensimmäiseksi lääninrovastiksi 1990. Hänen tehtäväkseen tuli valmistella Viron kirkon kirkolliskokoukselle Inkerin kirkon itsenäistyminen. Seuraavana vuonna hän jätti Petroskoin seurakunnan kirkkoherran tehtävät paikalliselle työntekijälle.

Paul Saar sai toimia kutsumustehtävässään pitkään, vielä eläkepäivinäkin. Hiljalleen voimat alkoivat kuitenkin ehtyä. Viron kirkon arkkipiispa Andres Põder vieraili hänen luonaan ja antoi ehtoollisen Kohilan kodissa 5.3. Puolitoista tuntia myöhemmin Paul Saar kutsuttiin Taivaan kotiin.

Inkerin kirkko muistaa Paul Saaria kunnioituksella sekä kiitollisena hänen merkittävästä työstään elpyvän kirkon taisteluissa ja ottaa osaa läheisten suruun.

 

Kristiina Paananen