Venäjän evankelis-luterilaisen kirkon (ELKRAS) ensimmäinen arkkipiispa Georg Kretschmar sai taivaskutsun 17.11.2009 84-vuotiaana. Hänellä oli takanaan mittava yliopistoura Saksassa. Vuonna 1989 hänet pyydettiin Neuvostoliitossa toimineen saksalaisen evankelis-luterilaisen kirkon tehtäviin. Jo nuorena hänessä heräsi mielenkiinto dialogiin luterilaisten ja ortodoksien välillä. Tätä kutsumustaan hän hoiti loppuun saakka saaden siitä myös tunnustusta mm. Venäjän ortodoksikirkon taholta.
Georg Friedrich Karl Kretschmar syntyi sleesialaisen papin perheeseen 31.8.1925 Landeshutin pikkukaupungissa Sleesiassa, Puolassa. Lopetettuaan koulun v. 1943 Georg Kretschmar kutsuttiin armeijaan. Hän joutui rintamalle Ukrainassa ja taisteli Berliinistä. Sotaretkellä Ukrainassa Georg Kretschmar kävi ortodoksijumalanpalveluksessa. Tästä vierailusta tuli yksi niistä tapahtumista, jotka vaikuttivat hänen tulevaan elämäänsä ja toiveeseensa aloittaa dialogi suuren itäisen sisarkirkon kanssa.
Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Georg Kretschmar joutui Länsi-Saksaan. Hän aloitti teologian opinnot v. 1945 Tübingenissä, jatkoi niitä Oxfordissa ja Heidelbergissä, missä v. 1948 suoritti loppukokeensa. Vuonna 1950 hän suoritti kandidaatin tutkinnon Heidelbergissä ja nimitettiin dosentin virkaan. Vuonna 1953 Georg Kretschmar siunattiin pastorin virkaan Tübingeniin. Vuodesta 1952 hän työskenteli professorina Tübingenin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, jossa väitteli tohtoriksi v. 1953. Vuonna 1955 Georg Kretschmarista tuli Hampurin evankelisen teologian tiedekunnan laitoksen varaesimies ja seuraavana vuonna Saksan nuorin varsinainen professori. Vuonna 1968 hänet kutsuttiin Münchenin yliopistoon auttamaan uuden, evankelisen teologian tiedekunnan perustamisessa. Siellä hän työskenteli professorina vuoteen 1990 asti ja oli yliopiston kunniaprofessori elämänsä viimeisiin päiviin asti.
Georg Kretschmar tarkasteli aina kirkollista palvelustaan, jopa yliopistossa, ekumeenisessa viitekehyksessä. Koko elämänsä ajan hän oli jäsenenä erilaisissa tieteellisissä ja kirkollisissa toimikunnissa ja komiteoissa. Hän kuului alusta asti niiden saksalaisten pastorien piiriin, joille Saksan evankelinen kirkko antoi tehtäväksi hengellisen dialogin käymisen Venäjän ortodoksikirkon ja Moskovan patriarkaatin kanssa. Vuonna 1999 Luterilainen Maailmanliitto tarjosi hänelle jäsenyyttä kansainvälisessä luterilais-ortodoksisessa valiokunnassa ja pyysi häntä johtamaan kansainvälistä dialogia luterilaisten taholta. Tätä toimea Georg Kretschmar hoiti aina vuoteen 2004 asti.
Vuonna 1989 Neuvostoliiton Saksalaisen evankelis-luterilaisen kirkon piispa Harald Kallnin kutsui Georg Kretschmarin panemaan alulle koko kirkon teologisen koulutuksen. Jo samana vuonna hänestä tuli Venäjän, Ukrainan, Kazakhstanin ja Keski-Aasian evankelis-luterilaisen kirkon (ЕLKRAS) Teologisen seminaarin rehtori.
Georg Kretschmarin työ Venäjän luterilaisessa kirkossa ei rajoittunut pelkästään koulutuksellisiin kysymyksiin. Yhdessä piispa Kallninin kanssa hän osallistui evankelis-luterilaisen kirkon uudesti synnyttämiseen aluksi Neuvostoliitossa. Neuvostoliiton hajottua hän työskenteli aktiivisesti entisen NL:n maissa. Vuodesta 1992 Georg Kretschmarista tuli evankelis-luterilaisen kirkon varapiispa. Vuodesta 1993 hän asui pysyvästi Pietarissa ja johti sinne perustettua piispankansliaa. Vuonna 1994 pidetyssä ensimmäisessä kirkolliskokouksessa hänet valittiin piispaksi. Vuonna 1999 säädetyssä kirkon uudessa ohjesäännössä piispanvirka muutettiin arkkipiispan viraksi.
Georg Kretschmar oli pinta-alaltaan maailman suurimman evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa. Hänen hengelliseen kaitsentaansa oli uskottu seitsemän alueellista kirkkoa, yli kolmekymmentä rovastikuntaa ja lähes 600 seurakuntaa. Aikana, jolloin Georg Kretschmar johti Venäjän evankelis-luterilaista kirkkoa, seurakuntia syntyi uudelleen ja niitä yhdistyi. Lisäksi vuosina 1991-2004 viiden valtion alueella kirkolle palautettiin neljäkymmentä historiallista kirkkorakennusta ja rakennettiin kymmenen uutta.
Georg Kretschmar julkaisi suuren määrän tieteellisiä kirjoituksia. Hänen tutkimusalueinaan olivat Uusi testamentti ja kirkkohistoria, sekä uskonpuhdistuksen historia. Hän sai useammin kuin kerran kunniatohtorin arvonimen ja lukuisia palkintoja, mm. vuonna 2005 Pyhän ruhtinaan Daniel Moskovalaisen II asteen kunniamerkin Venäjän ortodoksikirkon patriarkka Aleksei II:n myöntämänä.
Vuonna 2005 arkkipiispa Georg Kretschmar jätti virkansa terveydentilansa tähden. Viimeiset vuotensa hän sairasti vakavasti.
Georg Kretschmarilla oli seitsemän lasta, joista poika Thomas jatkaa perheen traditiota palvelemalla pastorina Baijerissa.
Inkerin kirkko kunnioittaa Georg Kretschmanin muistoa ja ottaa osaa hänen perheensä ja läheistensä suruun.
Suomentanut: Anu Saari