Omassa kirkossa vietetyn jumalanpalveluksen jälkeen sunnuntaina 20.9. joukko Jaaman seurakuntalaisia Kingiseppin kaupungista lähti seurakuntavierailulle päämääränään Kupanitsan kirkko. Matkalla ryhmä pysähtyi hetkeksi myös Moloskovitsan kirkon raunioille kuulemaan seurakunnan vaiheista ja hiljentymään puhuttelevan historian äärellä.

Kupanitsassa vieraista pidettiin ylenpalttisen hyvää huolta. Ruumiin ravinto, sana ja musiikki hoitivat ja vahvistivat retkeläisiä. Viileässä kirkossa oli lämmin tunnelma, sillä Kupanitsan ja Jaaman seurakunnilla on aivan erityislaatuinen suhde, mikä selvisi tällä vierailulla.

Saksalaiset uudisasukkaat perustivat Moloskovitsan luterilaisen seurakunnan 1630-luvulla. Iso, valkoinen kivikirkko – valkeakirkoksi kutsuttu – rakennettiin 1632 nykyisten Volosovan ja Kingiseppin kaupunkien puoleen väliin ja se on vanhin Inkerinmaan luterilaisista kirkoista. Kellotornin kirkko sai vuonna 1877 ja 1902 tehdyssä remontissa jyrkkää kattoa madallettiin.

Kirkko oli sekä saksalaisten, inkeriläisten että virolaisten käytössä. Vuonna 1905 seurakunnassa oli 2300 inkeriläistä, 2000 virolaista ja 50 saksalaista. Suuret luvut selittyvät sillä, että Moloskovitsan seurakuntaan kuului lähistöllä olevia kyliä yhteensä 61. Kirkollinen toiminta jatkui aina vuoteen 1937 asti, jonka jälkeen kirkko suljettiin seurakunnalta ja sitä alettiin käyttää kerhotalona. Nyt kirkosta on jäljellä enää rauniot – rapistuvat ulkoseinät ja sisäpuolella tukevasti seisovat pylväät. Moloskovitsan kyläkin on pienentynyt murto-osaan siitä, mitä se parhaimmillaan oli.

Rauniot muistuttavat karulla tavalla maan historiasta ja kristillisen seurakunnan vainon ja ahdingon ajasta. "Jumala suokoon, ettei samanlainen aika enää koskaan toistuisi", totesi Jaaman seurakunnan kirkkoherra Anatoli Leshik päättäessään hartaushetken raunioiden sisällä.

Kupanitsassa vieraat otti lämpimästi vastaan vt. kirkkoherra Aleksandr Grigorjants. Paikalla olivat tänä sunnuntaina myös lähetyspastori Arvo Survo ja diakoni Igor Borisov. Lounaan jälkeen Igor Borisov esitteli kirkkoa. Arvo Survo kertoi Kupanitsan ja Jaaman seurakunnan erityislaatuisesta suhteesta: 1990-luvun alussa Kupanitsaan tuli joukko suomalaisia lähetystyöntekijöitä, jotka kiersivät lähiseutuja. Survo kertoi heille, että jonkin matkan päässä on aika iso kaupunki – Kingisepp – joka myös tarvitsee Jumalan sanan opetusta. Niin suomalaiset lähtivät Arvo Survon opastamina tutustumaan tähän kaupunkiin ja sen seurauksena seurakunta rekisteröitiin sinne vuonna 1994. Eli kuten Survo nauraen totesi: "Jaaman seurakuntalaiset ovat tulleet vierailulle kotiinsa, omien vanhempiensa luokse – sinne, mistä evankeliumi aivan alussa heille tuotiin."

Vieraiden toive musiikista toteutui, kun he saivat sekä kuulla isäntien laulua että laulaa yhdessä heidän kanssaan. Yksi vierailulla mukana ollut Jaaman seurakuntalainen, Maria, vietti syntymäpäiväänsä. Illalla hän huokaisi onnellisena: "Miten ihana syntymäpäiväjuhla minulle tänään järjestyikään!"  

Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen