"Auttajasta kumppaniksi – ystävyys on yhteistä työtä" – teemalla pidettiin Jyväskylässä 20.-21.8. ystävyys- seurakuntatyön seminaari. Tapahtuman järjesti Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen ulkoasiain osasto. Seminaariin osallistui ulkomaisten kumppanikirkkojen edustajia Inkerin kirkon lisäksi Viron ja Unkarin luterilaisista kirkoista. Suomalaiset seminaariosallistujat edustivat omia seurakuntiaan tai järjestöjään.
Seminaarin ensimmäisenä päivänä ulkomaisten kumppanikirkkojen edustajat valottivat omien kirkkojensa tämän hetken haasteita ja ilonaiheita. Neljässä eri työpajassa keskusteltiin vilkkaasti ystävyysseurakuntatyön ajankohtaisista aiheista. Inkerin kirkon osalta osallistujia puhutti parhaillaan käynnissä oleva kirkon sisäinen hallintoon ja talouteen liittyvä uudistus. Seminaarin päätöspäivänä tiivistettiin työpajojen anti ja käännettiin katse tulevaisuuteen ja siihen, miten ystävyysseurakuntatyö saadaan toimimaan entistä paremmin, kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Viron luterilaisen kirkon kansleri Urmas Viilma loi katsauksen Viron kirkon viime vuosien kehityksestä tähän päivään. Keskeiset haasteet ovat yhteisiä idän muiden luterilaisten kirkkojen kanssa: hengellisten työntekijöiden puute, papiston matala tulotaso ja kirkon hallinnon uudistaminen. Unkarin kirkon piispa Tamás Fabiny käsitteli seurakunnan keskeisiä tehtäviä dialogin ja lohdutuksen näkökulmasta, kristittyjen yhteyttä korostaen. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi kertoi, että Venäjällä on otollinen tila tehdä lähetystyötä. Tämä edellyttää sitä, että kirkolla ja kristityillä on sisäinen, hengellinen motivaatio, mikä on myös kirkon oman kasvun ja kehityksen perusta. Tuoreita terveisiä kuultiin Pohjois-Ossetiasta, johon on juuri saatu rekisteröityä Inkerin kirkon uusi seurakunta.
Työpajojen aiheina olivat rovastikuntien toiminnallinen kehittäminen Inkerin kirkossa, EU:n mahdollinen tuki ystävyysseurakuntatoimintaan, nuoret ystävyysseurakuntatyössä ja Suomen seurakuntaliitosten vaikutus ystävyysseurakuntatoimintaan.
Inkerin kirkon työpajassa puhuttiin rovastikuntauudistuksesta, jossa ystävyysseurakuntien taloudellisen tuen tulisi kulkea keskitetysti kirkon tilin ja keskushallinnon kautta ja kristillisen tasaamisen periaatteen mukaisesti huolehditaan myös heikossa asemassa olevista seurakunnista. Muutos ei ole helppo eikä vielä aukotonkaan, mutta tarpeellinen ja kuuluu itsenäistyvän kirkon hallinnon rakenteiden kehittämiseen. Lisäksi pohdittiin kulttuurierojen vaikutusta yhteistyöhön sekä isäntien ja vieraitten roolijaon tarpeellisuutta, jotta järjestys seurakunnissa säilyy.
Yhteenvedossa Aarno Lahtinen (KUA) tiivisti, että Inkerin kirkolla on omat tavat ja kulttuuri, joita tulee kunnioittaa. Myös avustuksissa on kunnioitettava kirkon linjaa. Ystävyystoiminnassa on syytä erottaa ystävyys ja avustaminen. Ystävyysseurakunnat Suomessa puolestaan kaipaavat enemmän informaatiota Inkerin kirkolta. Myös suomalaisten keskinäinen verkostoituminen ja tiedon jakaminen olisi paikallaan.
Kristiina Paananen