Idäntyönpäivät pidettiin jokavuotiseen tapaan Ryttylän lähetyskeskuksessa 3.-5.4. teemalla "Valoa ristiltä".

Viikonlopun aikana hahmoteltiin idäntyön kaarta alkaen 1960-70 -lukujen salaisesta raamattukuljetuksesta entisen Neuvostoliiton alueelle, mistä aiheesta on viime syksynä valmistunut väitöskirja. Lähetys- ja nuorisopainotteisia terveisiä idästä toivat mm. Inkerin kirkon ja Romanian unkarinkielisen luterilaisen kirkon työntekijät sekä Venäjällä ja Virossa toimivat lähetystyöntekijät.

Päätöspäivänä katse käännettiin tulevaisuuteen, joka kirkolla on siinä, että se pysyy kutsumukselleen uskollisena hoitaen opetus- ja lähetystehtäväänsä.

Teologian tohtori Piia Latvala kertoi 1960-70-lukujen salaisesta idäntyöstä, jota hän on tutkinut väitöskirjassaan "Valoa itään? Kansanlähetys ja Neuvostoliitto 1967-1973". Latvala tarkastelee idäntyötä sen ajan yhteiskunnallista, poliittista, kirkollista ja hengellistä taustaa vasten. Raamattukuriirien toiminnan taustalla oli vahva lähetysherätys, joka synnytti nuorissa halun lähteä viemään evankeliumia etenkin sinne, missä sitä ennestään ei ollut kuultu. Tämä ajatus koski myös suljettuja maita ja alueita. Raamattujen kuljettamisen lisäksi merkittävää oli tiedotustyö, jonka tuloksena rautaesiripun takaa levisi tietoa maanalaisten seurakuntien tilanteesta.

Romanian unkarinkielisen luterilaisen kirkon piispa Dezsö Adorjani sanoi, että kirkot ovat ihmeitä entisen itä-blokin alueella. Kirkko ei ainoastaan selviytynyt kommunismin aikana, vaan seurakunnat ovat eläviä ja keskittyvät lähetystyöhön tänä päivänä.
– Seurakunta on ihmisiä varten. Tärkein sanamme on "mennä" ja vasta toisena on "tulla", kuvaili piispan avustaja Attila Ferer.

Kirkkoherra Jaroslav Boitsenko (myöskin taitava muusikko) Nizhni Novgorodista käsitteli puheenvuorossaan kristillisyyttä nyky-Venäjällä. Hänen mukaansa kirkolla on kulutusyhteiskunnassa ääni, mutta se kuuluu heikosti. Ateismin vaikutuksesta kirkko ei ole enää vahva ja vaikuttava – sen paikan ovat ottaneet muut, maalliset arvot. Venäläisen on helpompi olla historian uhri kuin sen luoja, totesi Boitsenko. Hän katsoo kuitenkin luottavaisena tulevaisuuteen: Inkerin kirkko jatkaa kasvuaan eikä valtion ja ortodoksikirkon suunnalta ole nähtävissä vainoa.   

Isto Pihkala pohti tulevaisuutta kirkon rakenteen ja hallinnon näkökulmasta. Hän muistutti kurin ja järjestyksen merkityksestä sekä välttämättömyydestä nähdä koko kirkon tarpeet, sillä vain siten voi toteutua pyhä oikeudenmukaisuus.

Tulevaisuuteen katsova kirkko myös antaa vastuuta nuorille. Tästä muistutti mm. piispa Dezsö Adorjani. Konkreettisen todistuksen siitä antoivat Inkerin kirkon nuorisopastorit Aleksei Kronholm ja Julius Matta, sekä nuorisotyöntekijä Nika Shutova, jotka kertoivat lapsi- ja nuorisotyötoimikunnan tekemästä aktiivisesta työstä eri puolilla Venäjää. Toimikunnan apuna leireillä ja eri tapahtumissa avustaa vapaaehtoisten nuorten joukko. 

 

 

Teksti ja kuvat: Kristiina Paananen