Helmikuussa 1869 ensimmäiset Suomessa koulutetut lähetyssaarnaajat rantautuivat lähetyskentälleen Lounais-Afrikkaan, nykyiseen Namibiaan. Nuorten miesten joukossa oli myös Länsi-Inkerinmaalta kotoisin oleva Martti Rautanen.

Rautasen ura lähetyssaarnaajana kesti yli 50 vuotta. Tuona aikana työ amboheimojen parissa koki monia vaiheita ja vastoinkäymisiä. Mutta sitkeä Rautanen myös voitti heimokuninkaiden luottamuksen ja lopulta, vuotta ennen kuolemaansa, hän sai olla mukana vihkimässä ensimmäiset paikalliset papit työhönsä.

Vuonna 1845 syntynyt Rautanen kasvoi Venäjällä Tikanpesän kylässä, silloisessa Novasolkan pitäjässä, joka oli myös hänen kotiseurakuntansa. Novasolkaa ei nykyisin ole, eikä kirkkokaan ole säilynyt meidän päiviimme. Rautasten kotitalo sen sijaan löytyy Tikanpesästä, joka nykyään kuuluu Viron rajan lähellä sijaitsevaan Kingiseppin kaupunkiin.

 

 

Nuori Martti aloitti 17-vuotiaana Helsingissä Lähetysseuran Lähetyskoulun. Äiti oli tilannut kotiin Lähetyssanomat, josta poika huomasi ilmoituksen uudesta koulusta. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat, Martti muiden mukana, valmistuivat viiden vuoden opiskelujen jälkeen. Pian he olivat laivassa matkalla kohti Lounais-Afrikkaa.

Nuoret miehet asettuivat aluksi saksalaiselle lähetysasemalle, jossa Rautanen tapasi Frieda- vaimonsa. Heille syntyi yhteensä yhdeksän lasta, joista kuusi kuoli pieninä Ambomaan vaikeissa oloissa. Vaativa ilmasto koetteli moneen kertaan myös Rautasen omaa terveyttä.

Alkuaikoina työhön sisältyi muun muassa lähetysasemien rakentamista, luku- ja kirjoitusopetusta, jumalanpalvelusten pitämistä, kasteopetusta ja jonkin verran myös terveydenhoitoa. Tunnetuksi Rautanen tuli kansa- ja kasvitieteilijänä sekä kääntäjänä. Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa hän sai valmiiksi suururakkansa – osindongankielisen Raamatun, joka tosin saatiin painetuksi vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Voimakastahtoinen ja sitkeä "Ukko-Rautanen" oli lähetyskentän isähahmo, joka vaikeuksien keskellä usein lausahti: "Pää pystyyn, työ on Herran!" Rautasen oma rakkaus evankeliumiin ja sen julistamiseen säilyi voimakkaana loppuun asti. "Eikö ole ihanaa, kun meillä on evankeliumi", olivat hänen viimeiset sanansa.

Frieda ja Martti Rautanen, sekä kahdeksan heidän lapsistaan on haudattu Ambomaalle eli Namibiaan. 

 

Teksti: Kristiina Paananen

Kuvat: Suomen Lähetysseuran kuvapalvelu ja Kristiina Paananen