Mistä työntekijät? 

Siperian työstä puhuttaessa nousee lähes aina ensimmäisenä mieleen alueen valtava koko. Rovastikuntani on epäilemättä maailman laajin rovastikunta. Asumme Siperian länsilaidalla Omskissa, noin 800 km Uralista itään. Täältä on kuitenkin lyhyempi matka Pietariin kuin kaukaisimpaan seurakuntaan Tsitaan, jonne junalla kestää noin kolme vuorokautta. Vladivostokiin on Tisitasta vielä noin 3000 km. Olemme pyrkineet pienentämään etäisyyksiä ottamalla käyttöön laajakaistat ja internettekniikan.

Tänään Siperiassa asuu yli 30 miljoonaa ihmistä, lähinnä Etelä-Siperain suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa. Ovet ovat auki työlle. Mutta, mistä löytyisi vastuunkantajat ja sananpalvelijat hajalle revittyyn kirkkoon. Työntekijäpula on valtava. Olemassaolevien seurakuntien lisäksi, Inkerin kirkkoa pyydetään aloittamaan toimintaa useilla uusilla alueilla, mutta meillä ei ole ketä lähettää. Siperiaan on vaikea saada työntekijöitä Euroopasta. Alueella on karmaiseva maine, eikä Siperiaan yleensä tulla vapaaehtoisesti. Läheteistäkään ei ole ollut tunkua.

Paimenet ja muut työntekijät siis pitäisi löytää täältä, kasvattaa omissa seurakunnissa ja kouluttaa tehtäviin. Etäisyydet ovat ongelma usein myös kouluttamisessa. Perheelliselle matkustaminen 5000 km päähän Kelttoon useaksi vuodeksi ei ole realistista. Tarvisimme Siperiaan kirkollista peruskoulutusta!

Toiseksi emme ole pystyneet antamaan nuorille minkäänlaisia takuita siitä, että koulutuksen jälkeen seurakunnat pystyisivät maksamaa kohtuullista palkkaa työntekijöilleen. Tällä hetkellä myös pastorimme elättävät perheensä usein seurakunnan ulkopuolisilla töillä. Kirkko ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto lahjakkaille nuorille, jotka kyselevät paikkaansa elämässä.

Mistä toimitilat? 

Siperian seurakunnat kärsivät myös toimitiloista. Historialliset luterilaiset kirkot on tuhottu tai otettu muuhun käyttöön, eikä uusia ole pystytty hankkimaan tai rakentamaan. Seurakunnat kokoontuvat milloin missäkin. Julkisiin tiloihin pääsy on vaikeutunut. Onneksi muutamille seurakunnille ehdittiin hankkia halvan ruplan aikana edes jonkinlaiset kokoontumistilat. Nämä seurakunnat ovat kamppaileet viimevuodet byrokratian ja talouden kanssa pyrkiessään muuttamaan  usein epäkäytännölliset kiinteistöt kirkolliseen käytöön paremmin sopiviksi. Siperian seurakunnat tarvisivat kipeästi varoja toimitiloihin.

Inkerin kirkon Siperian rovastikunnan seurakunnilla ei ole yhtään ystävyysseurakuntaa Suomessa tai muualla maailmassa.  Tässä mielessä elämme varsin eriarvoisessa asemassa toisiin rovastikuntiin nähden. Olemme liian kaukana. Apua on tullut lähinnä lähetysjärjestöiltä. Missourisynodin lähetys on auttanut Novosibirskin ja Minusinskin seurakuntia, Kylväjä Ulan-Udea ja Kansanlähetys Omskia. Aloittaessani rovastin tehtävät löysin seurakuntia joiden paimenet elivät käytännöllisesti katsoen nälässä.

Ratkaisuksi vaikeaan kysymykseen Inkerin kirkko päätti perustaa "Siperian apukassan". Vaikka tilanne on edelleen vaikea, kirkko on kuitenkin pystynyt auttamaan seurakuntia suurimman hädän yli. Kirkko kanavoi tukea rovastikunnallisesti. Allekirjoittaneen tehtävänä on ollut rovastina kerätä informaatiota ja esittää paikkoja, missä suurinta apua tarvittaisiin. Tähän urakkaan tarvittaisiin kuitenkin vielä paljon uusia tukijoita.

Terve tuloa mukaan 

Vaikka emme pääse pakoon hallinnollisia kysymyksiä, Jumalan valtakunnan työ on aina ensisijaisesti hengellistä työtä. Siksi kutsunkin jokaisen kristityn rukoilemaan, kiittämään ja esirukoilemaan rovastikuntamme ja sen seurakuntien puolesta. Jumalan on kaikki! Hänen siunaustaan me pyydämme elämäämme ja palvelukseemme.

Tervetuloa mukaan!

Juha Saari