Omskin evankelisluterilainen seurakunta perustettiin 1716. Mainittuna vuonna Venäjän tsaari, Pietari Suuri, antoi käskyn linnoittaa Irtish- jaOm-jokien risteys. Linnoitustöihin lähetettiin Suuressa pohjansodassavangeiksijääneitä Ruotsi-Suomen armeijan upseereja. Myös linnoituksenpäällikkö oli luterilainen Johan Bugolts. Linnoituksen keskustaan nousi samana vuonna puinen luterilainen kirkko.
1700-luvunpuolivälissä Omskin linnan paikkaa siirrettiin Om- joen vasemmalle rannalle. Tulevan paraatiaukion laidalta, aivan komendantin talon vierestäannettiin tontti uudelle luterilaiselle kirkolle. Samassa pihapiirissäsijaitsi pappila. Pääosin seurakuntalaisten omalla kustannuksella rakennettiintiilistä barokkityylinen 100 paikkainen kirkko. Hallitsijansuojeluspyhimyksen mukaisesti nimetty Pyhän Katariinan kirkko vihittiinkäyttöön 24. marraskuuta 1792. Seurakuntalaiset olivat alussa lähinnä sotilaita ja kirkosta käytettiinkin pitkään nimitystä sotilaskirkko.
Rakennus seisoo yhä Omskinhistoriallisessa keskustassa ja on vanhin neuvostoajan läpi säilynyt luterilainen kirkko Siperiassa.
Pyhäkkö suljettiin 30-luvun vainoissa. Sitä häpäistiin ensin varastona ja 1970-luvulla seurakunnan pyydettyä sitä takaisin käyttöönsä, se tuhottiin sisältä. Viime vuodet kirkko on toiminut sisäministeriön poliisimuseona ja vielä pari vuotta sitten alttarin paikalla seisoi neuvostoliiton salaisen poliisin perustajan Feliks Dirzsinskin valtava rintakuva. Omskin seurakunnan harras rukous ja toive on saada kirkko taas siihenkäyttöön, johon se on rakennettu. Kirkoksi. Herran temppelin nykyinen käyttöpaitsi loukkaa syvästi uskovia eikä sen nykyinen käyttö voi olla siunaukseksi tälle kaupungille ja sen menestykselle.
1800 -luvulla Siperiaa oli valtakunnan takamaata, jota käytettiin sumeilematta paitsi pohjattomana luonnonvarojen resurssina myös paikkana minne työnnettiin yhteiskunnalle ongelmalliset kansalaiset. Siperia leimautui voittopuolisesti karkoituspaikaksi.
Kuten muualta venäjältä, myös Suomen suurruhtinaskunnasta lähetettiin rikollisia Siperiaan. Ortodoksiselle venäjälle luterilaisten vankien sielunhoito osottautui kuitenkin ongelmalliseksi. Jotta heistä olisi voitu huolehtia paremmin, pyrittiin luterilaiset karkotetut kokoamaan heitä varten perustettuihin siirtoloihin. Jokainen Siperian siirtola muodosti käytännössä oman kappeliseurakunnan, jota Siperian varuskunnissa palvelevat divisioonakappalaiset palvelivat matkoillaan. Suuren suomalaiskarkotettujen tuoksi Suomen valtio lähetti Suomalaisia varten oman papin ja suurimmat seurakunnat saivat myös opettajia ja diakonissoja. Suomalaiset työntekijät ja vapaat siirtolaiset poistuivat pääosin Siperiasta muiden pakolaisten mukana 1921. Kansalaisoikeutensa menettäneet talonpojat sitävastoin jäivät neuvostoajan pyörteisiin.
Seuraavassa lyhyesti muutamasta alueen kylästä ja niiden kirkoista.
Bugene eli Suomenkylä, (Finn)
Bugenen vanha rukoushuone laajennettiin Rakennusmestari Heikki Kosken piirrustusten mukaisesti pieneksi kirkoksi 1898. Kuva: JohannesGabriel Granö 1902.
Bugenen luterilaisen seurakunta syntyi 1848, jolloin kaksikymmentäperhettä muutti Ryzhkovasta 200 km koiliseen lähelle Taran kaupunkia.Ennen vallankumousta Bugeneen kuului viisi kylää. Suomenkylä eli Finn, Orikovo, Välikylä, Unkurinkylä sekä Fetkina. Kylän kirkon olivat kyläläiset itse rakentaneet ja laajentaneet. Vuonna 1911 seurakunnan kirkkokoulussa kävi noin 150 lasta.
Bugenen kirkonkylä tuhottiin neuvostovallan kollektivisoinnissa. Ihmiset eleilivät suhteellisen rauhassa vielä 1960-luvulla, mutta kun Hrutsovin talousuudistuksen jälkeen loputkin elämän edellytykset riistettiin ja väki muutti lähikyliin tai kaupunkeihin. Tänään pääkylästä on jäljellä enää vanha hautausmaa.
Ryzhkova
Länsi-Siperian arolla, noin 250 km Omskista luoteeseen sijaitsee Ryzhkova. Kylän perustivat 1802 Inkerinmaalta Jaaman pitäjästä karkoitetut inkerin-suomalaiset. Tarinan mukaan venäjän-saksalaisen paroni Urgen-Sternbergin maaorjuudessa rääkätyt talonpojat kääntyivät tsaarin puoleen saadakseen helpotuksia työvelvoitteisiinsa, mutta heidät tuomittiin kapinoinnista Siperiaan.
Ryzhkova oli 1800-luvun puolivälissä yksi Länsi-Siperian luterilaisista keskuksista. Kyläläiset olivat rakentaneet pienen rukoushuoneen ja ensimmäisen pappinsa he saivat 1819. Ryzhkova olikin 1800-luvun puolivälissä Länsi-Siperian luterilaisen pastorin tukikohta hänen hoitaessaan tuhansien neliökilometrien aluetta Tobolskista Omskiin ja toisinaan aina Tomskiin ja Barnauliin saakka. Kylään rakennettiin kirkkokoulu ja uusi pappila, joka kuitenkin paloi 1840-luvun tulipalossa.
Tulipaloa seurannut kurjuus aiheutti monien ryzhkovalaisten siirtymisen toisiin luterilaisiin siirtoloihin. 300 km Omskista pohjoiseen syntyi Bugene, 100 km Ryzhkovasta pohjoiseen Bojarka ja 120 km Omskista itään perustettiin Om-siirtola. Voidakseen palvella paremmin hajaantuneita lampaitaan pastori muutti Omskiin, missä sijaitsi 1792 rakennettu luterilainen tiilikirkko.
1800-luvun puolivälin jälkeen Ryzhkovaan rakennettiin uusi suuri kirkko ja kirkkokoulu. Vuosisadan vaihteessa kylässä toimi kaksi kirkkokoulun opettajaa, "katekeettaa", jotka vastasivat suomalaisesta, virolaisesta ja lättiläisestä opettajamisesta. Katekeetoille kuului jumalanpalvelusten toimittaminen, kasteet ja hautaukset. Suomesta saapuneet diakonissat hoitivat sairaanhoidon ja tukivat niinikään seurakunnan hengellistä hyvinvointia katekeettojen ja Omskista vierailevan pastorin apuna.
Ryzhkovan viimeinen katekeetta Ananias Lehto pakeni Suomeen 1930. Kirkko oli muutettu klubiksi ja purettiin sodan jälkeen. Kirkkokoulu oli niinikään kansallistettu jo vallankumouksen pyörteissä. Koulun paikalle rakennettiin uusi koulu 1960-luvulla, joka seisoo nyt tyhjillään.
Ryzhkova oli jo ennen vallankumousta tunnettu maitotaloustuotteistaan. Siperian suomalaisen pastorin avustuksella kylä oli aina edistyksen airueena. Sinne hankittiin ensimmäisenä rauta-aurat ja separaattorit ja karjaa oli jalostettu aina 1820-luvulta. Kylässä oli vallankumouksen aikaan meijeri ja useampi mylly. Neuvostoaikana kylän isännät pakotettiin kolhoosiin. Lypsäviä oli Ryzhkovan ko
lhoosissa parhaimmillaan kaksi ja puoli tuhatta. Perestroikka kuitenkin hajoitti kolhoosin ja kolhoosin johtaja myi yhteisen omaisuuden laittaen rahat taskuunsa. Tällä hetkellä kylä on vain varjo entisestään. Ryzhkovan koulussa opiskelee tällä hetkellä noin 60 lasta. Lapsimäärä on puoliintunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihmisillä ei ole työtä.
Ryzhkovan kirkon edessä kylän opettajat. Ananias Lehto oikealla. Kuva 1902. Johannes Gabriel Granö.
Om
Länsi-Siperian kenties huomattavimmaksi luterilaiseksi siirtolaksi kasvoi 1800-luvun loppupuolella Om-siirtola. Ryzhkovan pastori Edvard Johanssen huomasi 1800-luvun puolivälissä että luterilaisten sielunhoito oli hankala järjestää, koska eri kansallisuudet asuivat kylissä sekaisin ja monet olivat levittäytyneet ympäri laajaa aluetta. Myös Omskin kaupungin luterilaisten määrä lisääntyi niin että Johansson muutti kaupunkiin asumaan.
Johanssonin esityksestä perustettiin Om-siirtola 120 km Omskista itään. Siirtolaan perustettiin heti kylät eri kansallisuuksille. Suomalaisille Helsinki, inkeriläisille Narva, virolaisille Rääveli ja latvialaisille Riga. Vuosisadan loppupuolella syntyi uusia kyliä siirtolaisten ulkotalojen ympärille. Vuosisadan lopussa siirtolan läpi rakennettiin rautatie ja "kolonja" -asema sai nopeasti lähelleen uusia kyliä. Narva kuihtui kun asukkaita muutti Helsinkiin tai rautatien varteen perustettuun Saarenkylään eli Ivanofkaan. Toiselle puolelle rataa syntyi Kavaljova -niminen sekakylä.
Omskin luterilainen pastori vieraili siirtolassa muutaman kerran vuodessa. Koska siirtolaan lähetettiin jatkuvasti suuri määrä rikollisia rehotti kylissä niin juopottelu kuin varkaudet ja tapot. Vasta vuosisadan lopussa tilanne alkoi rauhoittua. Suomen valtio palkkaaman luterilaisen papin virkapaikaksi tuli 1885 Omsk. Varsinkin suomalaiskylissä tilanne parani tämän jälkeen huomattavasti. Kylä sai suomalaiset opettajat ja diakonissat. Helsingkiin rakennettiin pieni kirkko ja sairasmaja. Työntekijöistä mainittakoon varsinkin Anders Granö, Vilho Juntunen ja Maria Thöhberg ja Elisabet Fontell. Kylään perustettu raittiusseura toimi vahvana aseena paheita vastaan.
Om-siirtolan Helsinginkylän seurakuntaa raittius- jaevankeliumijuhlassa Haapakolkassa 1898. Keskellä kylän opettaja VilhoJunatunen rouvineen ja naistyöntekijä diakonissa Elisabet Fontell hattupäässä.
Herätystä 1900-luvun alussa
Siperiassa saatiin kokea myös pientä herätysten aikaa 1900-luvun alussa. Pitkäjänteinen työ: koulut, pyhäkoulut, raamatunselitykset, kuorot, sairaanhoito jne. tuotti hedelmää. Ihmiset raitistuivat, tapot loppuivat ja uusi kasvava sukupolvi eli kuten mikä tahansa suomalainen seurakunta. Ihmiset kokoontuivat hengellisiin kokouksiin ja jopa uhrasivat lähetystyöhön. Riiga sai oman kirkkonssa ja Helsinkiinkin alettiin puuhata uutta isompaa kirkkoa. Sen rakentaminen jäi kuitenkin kesken I maailmansodan ja vallankumouksen vuoksi.
Om-siirtolan Helsinki tuhottiin 1930-luvun kollektivisoinnin seurauksena. Ihmiset muuttivat osin "uuteen helsinkiin" ja lopulta Orlofkan kylään johon perustettiin kolhoosi. Sama tapahtui latvialaiskylä Rigalle ja osittain Räävelille.
Neuvostoliiton pyörteissä monet muuttivat pois, monia vangittiin ja uusia asukkaita tuli sekä toisista luterilaisista siirtoloista että muualta valtakunnasta. Siirtola pysyi leimallisesti luterilaisena, vaikka uskovat kokoontuivat salaa. Omskin alueelle siirretyt volgan saksalaiset antoivat myös oman ripauksensa luterilaisuuttaan siirtolalle Sodan jälkeen.